Kuvaus
Tule soitinrakentaja Juhana Nyrhisen kanssa veistämään puusta perinteinen suomalainen jouhikko omin käsin. Jouhikkokurssilla rakennetaan jouhikko alusta loppuun, puulankusta soittokuntoon. Soitinrakennus pohjautuu perinteisiin käsityömenetelmiin, jonka keskiössä on puutyöt. Kurssilla opitaan käyttämään laaja-alaisesti eri käsityökaluja ja hahmottamaan rakenteelliset perusteet, jotka vaikuttavat lopputulokseen ja sointiin. Valmistettavan jouhikon muotoilussa saa käyttää omaa luovuutta. Oppilaat tutustuvat puuhun materiaalina sekä monipuolisesti veistotekniikoihin ja työkaluihin eri työvaiheissa. Keskustelemme eri puulajeista ja niiden ominaisuuksista sekä soveltuvuuksista soittimiin. Oman soittimen veistäminen on tärkeä juttu. On hieno tunne, kun työstöhikoilun jälkeen saa soittimesta ensimmäiset äänet ilmoille ja tanssi voi alkaa! Lopulta jokainen veistetty lastu ja hiottu yksityiskohta saa merkityksen ja oma tekeminen nivoutuu osaksi laajempaa kulttuuriperintöä ja yhteisöä. Rakennettu lopputulos on monen asian, fysiikan lakien ja materiaalien ominaisuuksien, summa. Äänen nopeus ja jousen kitka ovat molemmat yhtä olennaisia tekijöitä lopputuloksen kannalta. Kurssin päämäärä on saada puu soimaan. Sen hahmottaminen ja toteutuminen on aina henkilökohtainen sensaatio. Juhana Nyrhinen on toiminut soitinrakentajana ja korjaajana Kulttuuriosuuskunta Uulussa vuodesta 2006 lähtien. Hän rakentaa perinnesoittimia nimellä METSÄN ÄÄNI ja huoltaa Uulun soitinkokoelmaa, joka on Suomen laajin sisältäen liki 500 erilaista soitinta eri puolilta maailmaa. Tuotanto on keskittynyt suomalais-ugrilaisiin soittimiin, tarkemmin museosoitinten rekonstruktiohin ja niiden kehitystyöhön nykyaikaiseen muotoon. Lisäksi hän on kehittänyt uusia soittimia sekä tehnyt soivia veistoksia taidekentällä. Nyrhinen palkittiin Riutun säätiön käsityöpalkinnolla vuonna 2012. Nyrhinen opettaa soitinrakennusta ja veistoa Sibelius-Akatemiassa Helsingissä. Hän asuu ja työskentelee Kurussa. Jouhikko eli jouhikantele on suomalainen perinnesoitin, joka kuuluu jousilyyriin. Sitä soitetaan jousella, josta sen nimikin juontuu. Jousesta käytettiin nimitystä jouhi. Erotukseksi jouhikanteleesta käytettiin sormin soitettavasta kanteleesta nimitystä sormikantele. Muita soittimen kansanomaisia nimityksiä ovat jouh’kannel, jouhikko, jouhikas ja jouhikannel. Näppäiltäviä lyyria alettiin soittaa ennen vuotta 1000, kun jousi kulkeutui Bysantin kautta Pohjois- Eurooppaan. Vanhin kuva pohjolan jouhikoista on Trondheimin tuomiokirkossa on 1300-luvun alusta oleva veistos, joka esittää jouhikkoa soittavaa miestä, Norjassasoitinta kutsuttiin nimellö haar-gie, mutta yhtään soitinta siellä ei ole säilynyt Jouhikko oli 1800-luvulla paljon käytetty tanssisoitin Savossa ja Karjalassa. Vanhoja soittajia olivat mm. Savossa Nikodemus Hirvonen ja Juho Villanen, sekä Karjalassa Feodor Pratšu, Juho Vaittinen ja Pekka Lamberg. 1900-luvun alussa jouhikon suosio hiipui, mutta soittotaito säilyi Arjavan suvun soittajilla aina 1900-luvun lopulle asti, jolloin alkoi soittimen suosio jälleen kasvaa Ruotsissa, Suomessa, Venäjällä ja Virossa. Jouhikkokulttuuri elää nykyään suhteellisen tukevalla pohjalla ja uusia soittajia ja harrastuspiirejä löytyy Suomesta. Pitkän työn soittimen kehittämiseksi on tehnyt Rauno Nieminen Ikaalisista ja soittimen tunnettavuutta edistää mm artistit kuten Pekko Käppi, Ilkka Heinonen ja Päivi Hirvonen sekä Einar Selvik Wardruna-orkesterissa, joka soitti myös Viikingit tv-sarjassa.
Shortly in English
A course to make your own bowed lyre
Kort på Svenska
Kom och bygg din egen talharpa
