Kuvaus
Ollako vai eikö olla taiteilija Uunituore albumi Annanland on jotain aivan uudenlaista Désirée Saarelalle. Vaikka albumi on suomenruotsalaisen singer-songwriterin ja kansanlaulajan yhdeksäs, hän ei koskaan aikaisemmin ole luonut musiikkia ammentaen kuvataiteilijoista ja heidän ajatuksistaan – eikä hän koskaan ole kutsunut itseään taiteilijaksi. – Kaikki alkoi Vincent van Goghista, olen aina pitänyt hänen maalauksistaan. Sitten aloin kuulla musiikkia niissä, erityisesti tavassa jolla hän maalaa taivaan ja pellot. Seuraavaksi käsittämättömän monipuolinen Tove Jansson ilmestyi kuvan. Saarela sai mahdollisuuden vierailla hänen ateljeessaan ja soittaa siellä. – Ja jollain tavalla, kiitos Tove Janssonin, uskaltauduin kutsumaan itseäni taiteilijaksi. Minun piti etsiä ymmärrystä muissa taiteilijoissa, jotta voisin vapauttaa itseni ja sillä lailla yrittää saada aikaiseksi jotain universaalia. Taistelen todella, jotta saisin tehdä tätä – kyllä nykymaailmassa musiikin luominen pitää olla mahdollista myös muille kuin Taylor Swiftille. Sointeja Wienistä Itävalta nousi levyprosessissa tärkeään rooliin. Viime vuosina Désirée Saarela on käynyt useita kertoja maassa eri yhteyksissä, ja osa lauluista on kirjoitettu Wienissä, itävaltalaisten taiteilijoiden Gustav Klimtin ja Egon Schielen innoittamina. Glatt & Verkehrt -festivaalin kautta Saarela sai kutsun residenssitaiteilijaksi koillis-Itävallan Kremsiin, ja siellä syntyi idea osittain kirjoittaa lauluja kahdella kielellä, ruotsiksi ja englanniksi. Kun Saarela aikoinaan ryhtyi tekemään musiikkia hänen laulukielensä oli englanti, mutta viime vuosina hän on pitänyt tiukasti kiinni ruotsista työkielenä. Mutta yhtäkkiä lauluja alkoikin syntyä kahdella kielellä, välillä laulukieli vaihtuu kesken fraasin. – Ensin ajattelin, että tämä on aivan crazyä, en voi tehdä mitään tällaista. Mutta toisaalta se on vapauttavaa. Monen kielen osaaminen on minun efektilaatikkoni. Luo oma Toinen maasi (Annanland) ”Kaikki on mahdollista”, Désirée Saarela on kirjoittanut työhuoneensa seinään kotona Pedersöressä, Pohjanmaalla. Levyprosessin aikana hän antoi myös tatuoida saman tunnuslauseen oikean ranteensa ympärille. – Elämme kovia aikoja. Mutta jollain tavalla jokaisen pitäisi silti pystyä luomaan oman Annanlandinsa, Toisen maansa. Miten minä voisin vielä kehittyä? Onko minulla unelmia, jotka haluaisin saavuttaa? Kaipaus johonkin, joka vie meitä eteenpäin, sitä Annanland minulle tarkoittaa. Peilautuen muiden taiteilijoiden ajatteluun Désirée Saarela on itsekin rohkaistunut kutsumaan itseään taiteilijaksi, ensimmäistä kertaa. – Ruotsinkielinen sana taiteilijalle, konstnär, tuntuu hyvin kompleksilta. Muusikkona olet ennemmin muusikko tai artisti, ei välttämättä taiteilija. Englannin sana artist puolestaan merkitsee tätä kaikkea, genrestä riippumatta. Annanland saa myös visuaalisen asun jännittävän yhteistyön kautta – ruotsalainen taiteilija ja screen artisti Malin Skinnar on luonut digitaalisia gobeliineja / animoituja backdropeja kaikkia lauluja varten, Désirée Saarelan live-esiintymisiä ajatellen. Levynkansista vastaa ranskalainen taiteilija Chloé Kelly Miller, johon Saarela sai yhteyden Kremsin taiteilijaresidenssin tuttavan kautta. Tätä kautta Ultima Thule -laulun sanat yllättäen päätyivät Millerin taidenäyttelyyn Carrousel du Louvreen viime kesänä. Isoäidin talossa Kaikki laulut ovat tuoreita tavaraa, mikään ei ollut pöytälaatikossa ennestään odottamassa. – Annanland-laulu on vanhin, sen kirjoitin tammi-helmikuussa 2023. Ja viimeiset laulut, Schiele ja Klimt, kirjoitin helmi-maaliskuussa 2024. Maaliskuussa 2024 äänitettiin jo. Samaan aikaan kuin albumintekoprosessi on vienyt Saarelaa Keskieurooppaan juuret ovat hänelle hyvin tärkeitä. Albumi on nauhoitettu neljän intensiivisen päivän ajan Saarelan isoäidin talossa Lapväärtissä. Levyllä on tällä kertaa vain hän itse kitaroineen, ei muita muusikkoja. Annanland-laulussa voi kuulla seinäkellon tikittävän isoäidin keittiössä. Pari muutakin äänimaisemaa on mukana, muun muassa Wienin Café Korb. – Sieltä saa maailman parasta apfelstrudelia! Äänimaisema lukuun ottamatta kaikki on äänitetty kokonaisissa, suorissa otoissa. Ei leikkauksia missään. – Isoäidin talossa äänittäminen oli minulle symbolisesti todella tärkeää. Se on paikka, jossa olen oleskellut koko elämäni ajan, vaikka olen muuten muuttanut todella paljon. Samaan aikaan kun hakeutuu ulospäin ja etsii uusia asioita pitää myös palata taaksepäin, saadakseen otteen ihmisestä, joka olet aina ollut. Teksti: Tove Djupsjöbacka
Shortly in English
To be or not to be an artist The latest recording by Finland-Swedish singer-songwriter and folk singer Désirée Saarela feels like something new and different for herself. Although it is her ninth album, she has never before created music with visual artists and their thoughts as her starting point – and neither has she called herself an artist. – It started with Vincent van Gogh, I’ve always been fond of his paintings. I started hearing music in them, especially in the way he paints the sky and the fields. Then the incredibly versatile Tove Jansson entered – visual artist and author to the famous Moomin books. Saarela had the opportunity to visit her home studio and play there. – And in some way Tove Jansson made me brave enough to call myself konstnär, which in Swedish feels much more complex than the English word artist. I needed to look for understanding in other artists in order to free myself, and in that way try to achieve something universal. I am really fighting for the possibility to do this. In the world we are living in today, it has to be possible also for others than Taylor Swift to make music. Sounds from Vienna Austria played an important role in the process. Désirée Saarela has visited the country at several occasions during the last years, and some of the songs were written in Vienna, inspired by Austrian visual artists Gustav Klimt and Egon Schiele. Thanks to the festival Glatt & Verkehrt, Saarela got the opportunity to be artist in residence in Krems, in the northeast of Austria, and there she got the idea to sing in two languages, both in Swedish and English. Back in the days, when Saarela started to write songs, her working language was English, but during the latest years she has really sticked to Swedish. Suddenly the songs started to come in two languages, sometimes switching language in the middle of a phrase. – First I thought it was completely crazy, something I just can’t do. But on the other hand it is liberating. Mastering many languages is my effects unit. Create your own Otherland “Everything is possible”, it says on the wall in Désirée Saarelas working space in her home in Pedersöre, Ostrobothnia. During the recording process she also got herself a tattoo around her right wrist with the same motto. – We are living in hard times right now. But in some way we should still be able to create our own Annanland, our Otherland. How can I try to grow, do I have dreams I’d wish to achieve? Yearning for something that takes us further, that is what Annanland means to me. By way of using other artist’s thoughts as a mirror Désirée Saarela has also come to the point of calling herself an artist, something she didn’t dare before. – In Swedish you mostly address someone in the music field as a musician or an artist, not with the word konstnär, which is quite complex. But in English the word artist means it all, in all genres. Annanland also gets visual shape in an exciting collaboration with Swedish visual and screen artist Malin Skinnar, who has created digital tapestries / animated backdrops for Saarela’s live performances of all the songs on the album. The sleeve is made by French visual artist Chloé Kelly Miller, who Saarela came into contact with through an acquaintance at the artist residence in Krems. Through this link the lyrics to one of the songs on the album, Ultima Thule, surprisingly ended up at Millers exhibition in Carrousel du Louvre last summer. In grandmother’s house All songs are quite recent compositions, none of them has been waiting in the drawer. – The song Annanland is the oldest one, I wrote that one in January-February 2023. And the last songs, Schiele and Klimt, I wrote in February-March 2024. And in March 2024 we were already recording. Although the recording process has taken Saarela down to Central Europe, she considers her roots as being really important. The album was recorded during four intense days in the house of her grand mother in Lappjfärd. It is only her and the guitar, no other musicians feature this time. On the song Annanland you can hear the wall clock ticking in my grandmothers kitchen. Some other soundscapes are featured as well, among them Café Korb in Vienna. – They have the best apfelstrudel in the world! Except for these sound files, everything is recorded in complete, straight-forward takes. No cutting at all. – On a symbolical level, to record in my grandmother’s house felt really important to me. It is a place where I’ve spent time during my whole life, although I’ve otherwise moved around quite a lot. At the same time you try to find you own way and look for new things you also have to go back and get a hold of the person you’ve always been. Text: Tove Djupsjöbacka
Kort på Svenska
Att vara eller inte vara konstnär Senaste skivan Annanland är något annorlunda för singer-songwritern och folksångerskan Désirée Saarela. Trots att albumet är hennes nionde har hon aldrig förr skapat musik utgående från bildkonstnärer och deras tankar – och inte heller själv kallat sig konstnär. – Det började med Vincent van Gogh, jag har alltid tyckt om hans målningar. Jag började höra musik i dem, speciellt i hur han målar himlen och fälten. Sedan dök den otroligt mångsidiga Tove Jansson upp. Saarela fick chansen att besöka hennes ateljé och spela där. – Och på något sätt fick Tove Jansson mig att våga kalla mig själv konstnär. Jag behövde söka förståelse i andra konstnärer för att våga frigöra mig själv, och på det viset försöka nå ut med något universellt. Jag kämpar verkligen för att få göra det här. Och det måste vara möjligt även för andra än Taylor Swift att skapa musik i dagens värld. Klanger från Wien En viktig roll i processen spelade också Österrike, som Désirée Saarela besökt i flera olika sammanhang under de senaste åren. En del av låtarna är skrivna i Wien och inspirerade av österrikiska konstnärerna Gustav Klimt och Egon Schiele. Tack vare festivalen Glatt & Verkehrt blev Saarela inbjuden som artist in residence i Krems i nordöstra Österrike, och där uppstod idén att delvis skriva låtarna på två språk. När Saarela i tiderna började skriva musik var sångspråket engelska, men under de senaste åren har hon benhårt hållit fast vid svenskan. Men plötsligt började låtarna komma på två språk, emellanåt byter hon sångspråk mitt i en fras. – Först tänkte jag att det här är helt crazy, jag kan inte göra så här. Men å andra sidan är det frigörande. Att jag kan många språk, det är min effektlåda. Skapa ditt eget Annanland ”Allting är möjligt” står det på väggen i Désirée Saarelas arbetsrum hemma i Pedersöre, Österbotten. Under skivprocessen lät hon tatuera samma motto runt höger handled. – Vi lever i ganska hårda tider. Men på något vis borde vi ändå kunna skapa vårt eget Annanland. Hur kan jag försöka utvecklas, har jag drömmar jag vill uppnå? Längtan efter någonting som för oss vidare, den kallar jag Annanland. Genom att spegla sig i andra konstnärers tankar har Désirée Saarela kommit till att själv våga kalla sig konstnär, något hon inte gjort tidigare. – På svenska känns ordet konstnär väldigt komplext. Som musiker är du snarare musiker eller artist, inte konstnär. Men på engelska är ordet artist alltihop, oberoende av genre. Vid liveframträdandena kommer Désirée Saarela att ha med sig svenska konstnären Malin Skinnars konst, ett slags digitala backdrops. Skivomslaget är gjort av franska konstnären Chloé Kelly Miller, som Saarela lärde känna via en bekant från konstnärsresidenset i Krems. Via den länken landade texten till en av skivans låtar helt otippat på en konstutställning i Carousel du Louvre i somras. I mormors hus Alla låtar är färska, ingen har legat i byrålådan från tidigare. – Annanland är äldst, den skrev jag i januari-februari 2023. Och de sista låtarna, Schiele och Klimt, skrev jag i februari-mars 2024. Sedan spelade vi in i mars 2024. Samtidigt som albumprocessen fört Saarela till Centraleuropa är rötterna viktiga. Albumet är inspelat under fyra intensiva dagar i Saarelas mormors hus i Lappfjärd. Det är bara hon och gitarren, inga andra musiker finns med den här gången. På låten Annanland kan lyssnaren höra väggklockan ticka i mormors kök. Också några andra ljudmiljöer finns med, bland dem Café Korb i Wien. – De har världens bästa apfelstrudel! Förutom ljudfilerna har allt bandats i hela, raka tagningar. Inget klipp. – Att spela in i mormors hus var symboliskt jätteviktigt för mig. Det är en plats där jag har varit hela mitt liv, trots att jag annars har flyttat omkring mycket. Samtidigt som du söker dig utåt och letar efter något nytt så måste du också gå tillbaka för att ta tag i den du alltid har varit. Text: Tove Djupsjöbacka
