Kuvaus
Anna-Leena Siikalan teos tarjoaa kokonaiskuvan itämerensuomalaisen suullisen runouden myyttisestä maailmasta. Hän keskittyy alkuperämyyttien ja jumalsankarien sekä kosmoksen ja myyttisen maailman tarkasteluun selvittäen lisäksi myyttirunouden rituaalista merkitystä, kansanomaista poetiikkaa ja rahvaan uskomuksia. Kalevalaisten laulujen ja loitsujen myytit ilmentävät esittäjiensä ajatustapoja ja mielikuvia, arvoja ja tunteita. Suullisina runoina ne saavat merkityksensä eri yhteisöissä ja muuttuvat kulttuuristen muutosten myötä, mutta aikaansa sidottuinakin niillä on usein ikivanhat juuret. Yhteisöjen arvoja kiteyttäessään myytit saavat myös poliittista painovoimaa.Suullinen mytologia muistuttaa kieltä siinä mielessä, että esittäjät ja heidän yhteisönsä muokkaavat sitä jatkuvasti. Mytologioilla on tästä syystä jatkuvasti muuntuvat murteensa. Teos murtaa totunnaisen tavan esittää mytologia ristiriidattomana ja kulttuurista pohjaa vailla olevana kokonaisuutena. Yhtenäisen mytologian sijasta se piirtää esiin itämerensuomalaisia mytologioita Vienan Karjalasta Inkeriin ja Pohjanmaalta Savoon ja Viroon folkloren kerääjien ja kenttätutkijoiden tavoittamissa muodoissa ja tulkitsee niitä vertailevan tiedon valossa
