Kuvaus
Markku Lepistö on taiteellisessa tohtorintutkinnossaan etsinyt ja tutkinut historiallista, 1800-luvulla harmonikalla esitettyä populaarimusiikkia ja säveltänyt uutta musiikkia yli genrerajojen. Lepistön kansanmusiikin alaan kuuluva tohtorintutkinto Harmonikan vapaat lehdykät – Diatoniset harmonikat historiallisen ja uuden musiikin instrumentteina tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 16. syyskuuta 2016.
Viidessä jatkotutkintokonsertissaan Lepistö keskittyi 1-, 2,5- ja 3-rivisiin vaihtoäänisiin harmonikoihin sekä soolosoittimina että osana duo- ja triokokoonpanoja. Hän tutki yksirivisen harmonikan mahdollisuuksia 1800-luvun populaarisävelmien esittämisessä ja sävelsi sille myös kokonaan uutta musiikkia. 2,5- ja 3-rivisille harmonikoille hän sävelsi uutta musiikkia esitettäväksi sekä soolona että duokokoonpanoissa.
- Tutkintoni myötä olen löytänyt kokonaan uuden 1800-luvun populaariharmonikkaohjelmiston, jota ei aikaisemmin ole tiedetty olevankaan. Toisaalta uusien sävellyksien teko diatonisille eli tietyn asteikon sävelet sisältäville pienille harmonikoille ja niiden sovittaminen ja esittäminen on ollut äärimmäisen mielenkiintoista. Monipuolinen työskentely on kehittänyt ja monipuolistanut sävelkieltäni, ja samalla olen löytänyt uusia soittimesta lähteviä ilmaisukeinoja, Lepistö kertoo.
Kirjallisessa työssään Markkinarenkuttimesta Martin Pauliin. Harmonikka kansanvalistuksen ja populaarimusiikin Suomessa 1850–1900 Lepistö selvitti harmonikan varhaishistoriaa Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Hän tarkasteli erityisesti harmonikan varhaisia myyntikanavia, harmonikkaa soittaneita varhaisia esiintyjiä sekä soittimen arvostukseen liittyviä seikkoja. Avainhenkilönä tässä työssä oli saksalais-tanskalais-suomalainen harmonikkataiteilija Martin Paul (1843–1893), joka loi Suomessa vuosina 1879–1893 merkittävän uran sekä esiintyvänä taiteilijana että harmonikansoiton opettajana.
