Kuvaus
Musiikkiantropologisessa tutkimuksessaan Pekka Huttu-Hiltunen selvittää runolaulun olemusta 1900-luvulla. Runolaulu on ollut keskeinen itämerensuomalaisen kulttuurialueen maailmankuvaa ja kulttuurisia merkityksiä välittävä ja uusintava kommunikaation muoto, kulttuurinen media. Viimeisen sadan vuoden aikana sen alkuperäinen kulttuurinen funktio on asteittain vaihtunut toiseksi ja laulaminen on harvinaistunut myös läntisessä Vienan Karjalassa. Laulu ei kuitenkaan ole kokonaan sammunut. Kuuden runolaulajan runolaulujen analyysi osoittaa, että vaikka määrällisesti laulaminen 1900-luvun aikana on vähentynyt, siinä on sekä musiikillisen muodon että runomitan toteutumisen osalta selkeästi oma jatkuvuutensa. Ks. myös www.runolaulu.fi
