Kuvaus
Sami Kukan musiikki on keidas, valoisa aukio pimeän metsän keskellä. Kiireisessä ja sähköistyneessä maailmassa akustisten instrumenttien ja koruttoman laulun antautuvan haavoittuva sointi on kuin antiteesi kaikelle sille mitä musiikista on tullut: humaania ja haurasta, kutsuvaa ja anteliasta.
Jos edellinen yhteistyöprojekti Pöly-orkesterin kanssa painotti Kukan intensiivisempää ja ääneekkäämpää ilmaisua, on Maija Loukolan ja Ulf Krokforsin kanssa tehty musiikki sen vastakohta, kuin sisäänpäin puhkeava kukka, sadonkorjuuajan kypsä hedelmä. Se, että Loukola ja Kukka ovat pariskunta, tuo musiikkiin entistä syvemmän rakkauden, konkreettisen ihmisyyden kohtaamisen joka sitoo nuotit ja äänet yhä voimakkaammin yhteen. Loukolan laulaessa Kukan kanssa harmonioita ajatten Richard ja Linda Thompsonia, Buddy ja Julie Milleriä.
Loukolan bansurin utuinen ääni vie ajatukset kauas itämaille, Intiaan ja Kiinaan. Sen rauhalliset kontrapunktit Kukan kitaran ja Krokforsin lempeän mietteliään kontrabasson kanssa kutovat monimerkityksellistä ja monitasoista kudelmaa, jonka varaan kuulija voi antaa itsensä rentoutua.
Kukka ei kaihda yksinkertaistaa, ei pelkää tarkastella suuria hengellisiäkiään ajatuksia. Hänelle ne ovat kuin meren hiomia kiviä, jonka kuluneeseen pintaan on tallennettu kaikki se sanaton viisaus, joka meidän ajallemme on jäänyt kuulumattomiin. Sami Kukka ottaa - Loukolan ja Krokforsin avustuksella - nuo kivet ja totuudet käsiinsä, ja antaa niden laulaa kauttaan.
- Jean Ramsay (Rumba, Rytmi, Nuorgam, CREAT)
