Kuvaus
Runolaulua juhlasta ja arjesta, Sammosta, rakkaudesta. Karjankutsut Esiintyjät Anna-Kaisa Liedes, Maari Kallberg, Outi Pulkkinen, Eila Hartikainen, Sirkka Kosonen. Laulun juuret ovat kutsuissa ja huhuiluissa. Karjan kutsuhuudot säilyivät Suomessa elävänä perinteenä paikoin 1980-luvulle saakka. Joko ruvennen runolle Esiintyjät Heikki Laitinen, Pekko Käppi, Eero Turkka ,Anna-Kaisa Liedes, Maari Kallberg, Outi Pulkkinen, Taito Hoffren, Eila Hartikainen, Sirkka Kosonen. Laulajan alkusanat esitetään tyypillisenä kalevalaisena vuorolauluna, jossa esilaulaja aloittaa ja muut kertaavat. joko ruvennen runolle / ilman kirjatta ilolle / vaikka oikein en osanne / tehä virttä viisahasti / en ole runon sukua / enkä loihtulaulajoita / kuulen ulkoa runoja / läpi sammalen sanoja / läpi lauan laulajoita / läpi seinän soittajoita / pankame käsi kätehen / sormet sormien lomahan / ei sampo sanoja puutu / luottehia lemminkäinen Sampo Esiintyjä Taito Hoffren Tunnetuimpiin runolauluihin kuuluu Arhippa Perttusen Sampo, jonka Elias Lönnrot merkitsi muistiin Vienan Karjalan Latvajärvellä huhtikuussa 1834 ja joka vaikutti suuresti vuotta myöhemmin ilmestyneen Kalevalan rakenteeseen ja sisältöön. Sampo on aineellisen hyvinvoinnin lähde, joka kuitenkin taistelun melskeissä murentuu meren syvyyteen. Seuraavassa laulun alkuosa, jossa Sampo syntyy sepän pajassa mahdollisimman mahdottomista aineksista. Pohjolahan mentyöön pohjon akka harvahammas pani sammon laaintaan kirjokannen kirjantaan yhen joukosen sulasta yhen otrasen jyvästä yhen villan kylkyöstä maiosta mahovan lehmän yhden värttinän murusta sillon seppo ilmorinen päivät sampuo rakenti kirjokantta kilkutteli yöt neittä lepyttelööpi saapi sammon valmihiksi kirjokannen kirjatuksi ei neittä lepytetyksi siit on jauho uusi sampo kirjokansi kiikutteli jauho purnon puhtehessa jauho purnon syötäviä jauho purnon myötäviä kolmannen pieltäviä niin ihastu pohjon akka anto oman tyttärehe sepolle ilmoriselle ikusekse puolisokse kainaloisekse kanakse sijansa levittäjäkse Kuin minun tuttuni tulisi Esiintyjä Outi Pulkkinen 594. Juva. Ahlman, F. F. n. 84. - 1858. Tunnetuin ja rakastetuin kalevalainen rakkausruno. Kalevalainen lyriikka oli naisten taitolaji. Lyriikassa nainen saattoi rohkeastikin tuoda julki salaisia ajatuksiaan. Kuin miun tuttuni tulisi, Ennen nähtyni näkyisi, Kohta suuta suikkajaisin, Levittäisin leukapieltä. 5 Mutt' ei kuulu kultaistani! Sitt' on illalla ikävä, Maata pannessa pahempi, Äsken yöllä äitelämpi, Havaitessa haikiampi, Olla yötä yksinänsä, Sängyssä ukottomassa: Ei kutaana kumppalina, Kuka suuta suikkajaisi, 20 Kuka syyhyttäis' sivuja, Kupeita kutkuttaisi. Tule, turko, tuutuhuni, Astu, armas, sänkyhyni! Enpä kauvan kutsukkana, 30 Kyll' sen luonto luoksein tuopi, Weri vierehen vetääpi. Sitte tuutuun tultuasi: Liki, liki, lintuiseni! Kuki, kuki, kultaiseni! Kuule neito, häälaulu Esiintyjät Anna-Kaisa Liedes, Maari Kallberg, Outi Pulkkinen, Eila Hartikainen, Sirkka Kosonen. Ystävättärien jäähyväislaulu ja itketysvirsi morsiamelle Karjalasta. Seremoniallisten runojen aiheet ja muoto ovat peräisin vanhemmalta kantasuomalaiselta ajalta. Häät olivat esikristillisen ajan suurimpia juhlia.. Suomessa. Kalevalainen yhteislaulu perustuu tarinan hallitsevan esilaulajan ja kertaavan kuoron vuorovaikutukseen. Häät kestivät useita päiviä alkaen morsiamen kodin haikeista lähtöseremonioista uuden kodin riemukkaaseen tutustumisjuhlaan. Morsian vaihtoi sukunsa sulhasen sukuun ja muutti kodistaan vieraaseen ympäristöön, usein kauas kodistaan. kuule neito kui mie laulan, jo on ottajat ovilla veräjillä viejät miehet niinkös luulet, neito rukka, luulet kuuksi vietäväisi päiväksi otettavaisi vaan on ouot orjareissut, ikuiset opintareissut niinkö luulit meiän neito, työt loppui, huoli väheni Kaikki: kyllä huntu huolta tuopi, liinat liikoja sanoja palttina pahoa mieltä AK yksin: itke neito naitaessa, vierettele vietäessä ku et itke naitaessa, niin itket ikäsi kaiken. Esilaulaja+kuoro la mie laulan siskolleni kukun kultarinnalleni nyt meistä ero tuleepi, eroleipä leikatahan nimi toinen annetahan Laulan tammen tanhualle, juhlan lopetuslaulu Hartikainen, Sirkka Kosonen. Laulaja lopettaa ja kiittää isäntäväkeä, toivottaen talolle hyvää onnea. pois lähen talosta tästä tästä lähen pois talosta mie laulan tähän talohon laulan tammen tanhualle tammelle tasaiset oksat oksat oltta vuotamahan viinoa vilittämähän joka oksalle omenan omenalle kultapyörän kultapyörälle käkösen kun käki kukahteloovi sit syän pakahteloovi
Shortly in English
Musiikin muisti (Music's memory) is a video series introducing the Finnish folk music tradition.
Kort på Svenska
Musikens minne är en videoserie som introducerar den finska folkmusikstraditionen. Musikens Minne - Folkliga visor från föregående tider Del 1 Runosång Lockrop Ska jag börja att sjunga Berättelse av Sampo Om min älskling skulle komma Hör du jungfru, bröllop låt Jag sjunger för eken till garden I SAMARBETE MED: Sibelius-Akademi, Avdelning för Folkmusik Centralen för främjande av folkmusik och –dans rf (KEK) Finska literatursällskapet , Folkminnes arkivet Med stöd från ESEKin/LUSES 2009 & 2010 YLE Teema /Niina Tynkkynen Manuskript Heikki Laitinen, Mirja Metsola Regisserad av Mirja Metsola/Metsola Media Beskrivning Timo Peltonen Ljus Toivo Peltonen Inspelning, mix Anders Pohjola Assiterande regissör Kalle Sipilä Klippare Timo Peltola Färghantering Pentti Kakkori Foto SKS/KRA: I.K.Inha, A.Tengen S.Paulaharju,Y.Grönhagen Arkkiveisut Kansalliskirjasto Ljud Martti Turunen Producent Pertti Veijalainen Produktion ILLUME Oy(c)2011
