Kuvaus
Inarinsaamelaisten perinteinen asuinalue on nimensä mukaisesti Inarissa ja inarinsaame kuuluu itäsaamen kieliryhmään. Inarinsaamelainen kulttuuri on hyvin omaleimainen, vaikkakin musiikkikulttuuri on saanut paljon vaikutteita ympäröivistä saamelaisista paikallisuuksista ja myös muilta naapurikansoilta. Inarinsaamelaiset ovat asuneet idän ja lännen kulttuurien välimaastossa alueellaan esihistoriallisista ajoista lähtien, he asettuivat taloihin asumaan ja heidän keskeinen elinkeinonsa on ollut kalastus. Keskeisin osa musiikkiperinnettä ovat inarinsaamenkieliset livđet, joilla pohjoissaamelaisten joikujen tavoin on selkeästi oma kohteensa. Livđejen ohella inarinsaamelaiseen perinteeseen kuuluvat laulut ja virret, mutta myös pohjoissaamenkieliset joiut ovat olleet tunnettuja Inarissa. Livđe-perinne oli vahva vielä 1900-luvun alkupuoliskolla, mutta heikkeni huomattavasti 1970-luvun jälkeen. Syynä olivat mm. vuoden 1920 espanjantautiepidemia, jonka seurauksena menehtyi runsaasti inarinsaamelaisia ja varsinkin 1930-luvun jälkeen alkanut voimakas suomalainen muuttoliike. Livđe-perinne on kuitenkin kokenut elpymisen 2000-luvulla yhdessä inarinsaamen kielen ja kulttuurin vahvistamistoimien seurauksena. Mukana on muutama vuosi sitten arkistoista löytyneiden vanhojen inarinsaamelaisten laulujen uusia esityksiä, mm. karhun laulu. Inarinsaamen kieltä ja kulttuuria 1900-luvun alussa tutkineen Frans Äimän mukaan oli livđeistä suurin osa eläinaiheisia, sitten oli henkilöaiheisia,”situatsiooneja” ja olipa joukossa yksi eroottinenkin. Useissa on vaan 2-3 säettä, joissakin jopa viisi. Jokaisella on oma nuottinsa, saman runon kaikki säkeet lauletaan samaan nuottiin ja lopussa on lyhyt rallatus. Etnomusikologi A.O. Väisänen sai selville että ensin livđaaja tekee sävelmän, joka on ennen kuulematon ja jossa on muutama karakteristinen sana henkilöstä. Henkilö kuolee, hänelle omistettu teksti unohdetaan mutta sävelmän voi siirtää toiselle henkilölle. Samalle henkilölle voidaan tehdä useitakin livđejä. Joka päähenkilöllä tai eläimellä on oma ”Leitmotiv” aivan kuten Wagnerin oopperoiden henkilöillä. Sävelmät ovat puolisävelaskelin eteneviä, pentatonisia. Videoissa kuullaan arkistoäänitteitä mm. Anna Briitta Mattukselta, jolta Väisänen 1940-luvulla ja myöhemmin Ala-Könni 1960-luvulla(YLE) tallensivat runsaasti livđejä. Anna-Briitta oli omaa sukua Morottaja ja Matti Morottajan täti. Voimakasluontoinen ja omaperäinen Anna Briitta oli mukana myös 1900-luvun alussa eläintarhakiertueilla Saksassa ja oppi siellä muilta saamelaisilta runsaasti erityylisiä joikuja. Matkoilta syntyivät ensimmäiset saamelaismusiikin tallenteet. Myöhempinä vuosinaan hän asui Ylivieskassa. Morottajan sukulaiset ovat opetelleet hänen livđejään arkistonauhoilta ja kehitelleet niitä edelleen. Matti on tehnyt käännökset. SKS:n arkistoääninäytteet: Anna-Briitta Mattus: Kuobžâ, Čuánjá, Mun juoigam 1947, äänittänyt A.O. Väisänen 1945-46 Maarit Musta: Ristinas -Pekan joiku ,äänittänyt A.O.Väisänen 1952 Matti Morottajan täti Anna-Briitta Mattus laulaa A.O. Väisäselle. Matti Morottajan kokoelmat. Kolme eläinlivđeä, es. Matti Morottaja : Matti oppi Karhun livđen alkuosan naapurilta ja loput Anna-Briittan ääninauhoilta. Hän kertoo: Karhu on inarinsaamelaisille ja saamelaisille yleensäkin sellainen erityinen eläin, Jossain mielessä sellainen eläin, jonka kanssa tahdottiin olla sovussa ja karhuun liittyy paljon sellaista perinnettä jota muiden eläinten kohdalla ei ole. Kun metsästetään karhu ja tuodaan kotiin ja pannaan lihoiksi niin siinä on erilaisia tapoja kuin muitten eläinten tai lintujen lihaa olis käsitelty. Livđessä karhu inhimillistetään koska sen suuhun pannaan sanoja. Muistakin eläimistä ja linnuista kerrotaan mutta en muista että minä-muodossa eläin itse kertoisi- kuten tämä karhu. 1. Kuobžâ Karhun livđe 1’24” Frans Äimän muistiinmerkitsemästä Karhun livden toisinnosta selviää, että veli-sana liittyy tilanteeseen, jossa karhu herättelee veljeään, toista karhua. SKS:n arkistotietoihin on A.O.Väisänen kirjannut, että Anna-Briitta Mattus (os. Morottaja) oppi tämän laulun veljeltään Matilta, ja ett'ä heidän isänsä oli laulun sepittänyt. Koccáá jo viljâžâm, Herää jo veliseni piäivâš jo vaarijd páštá... Päivä jo vaaroihin paistaa Viljâžâm, viljâžâm, koccáá jo. Veljeni, veljeni, herää jo Piäiváš jo vaarijd páštá. Päivä jo vaaroihin paistaa Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Oo- lo lo-loo lo- lo loo- loo Kuuđhah jo muorâi mield ryettih. Muurahaiset jo runkoja juoksee Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Kálláh jo kiävuidis rääijih Ukot jo verkkokäpyjään tekevät Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Káálguh jo nuotijdis čihteh, akat jo nuottiaan korjaavat Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Kaandah jo tävgipisoiguin sierâdeh. Pojat jo jousillaan leikkivät Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Ludij ruojâ jo peljijd vaaldij. Lintujen melu jo korviin otti Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Kuuđhâmievtâ siste lam uáđđâm kale, Muurahaismättäässä olen nukkunut ráávhust lam uáđđâm kale. rauhassa olen nukkunut Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Täälvi lam uáđđâm kale Talven olen nukkunut ráávhust lam uáđđâm kale. Rauhassa olen nukkunut Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Tääl mun jo muorjijd puurâm. Nyt minä jo marjoja syön Tuot še jo kustoo koccáá. Oo- lo lo- loo lo- lo loo- loo Tuokin jo näkyy heräävän Viljâ še kustoo koccáá. Velikin näköjään herää. Oo- lo lo- loo lo-lo loo loo Hanssa ja Ergi. Matti Morottajan kokoelmat. 2. Kuávžur Taimenen livđe 0’30” Melodia kuvailee virrassa kieppuvaa kalaa. Taimen oli kirjavasuomuinen ja punalihainen ja pitkäleukainen ja kirjonahkainen - tulisilmin se lenteli. Voimakas kala. Kuávžurâžžâ, kuávžur, Taimeninen taimen kuheskááibáš lâi jo pitkäleukainen se on La- la laa- laa laa- laa, la la... La la laa laa laa laa, la la... kirječuomâš lâi jo kirjavasuomuinen se on laa laalalalaalaa La la laa laa laa laa, la la... ruopsis cuopâš lâi jo, punalihainen se on La- la laa laa laa- laa, la la... La la laa laa laa laa, la la... tullâčalmaaš kirdá, la laa la, tulisilmä lenteli tullâčalmaaš kirdá. tulisimä lenteli puhuen : tullâčalmaaš tulisilmä 3. Čuánjá Hanhen livđe 1’03” Hanhi lentää pois syksyllä ja palaa keväällä ja se on tarkkasilmäinen ja hyvälihainen lintu. Sen vuoksi onkin syytä varoittaa ettei huku Sankajärveen. Ja Sankajärvi tarkoittaa kattilaa, pataa. Se on mieluinen lintu ja hyvän makuinen ja se on aina vaarassa joutua kattilaan. Hanhen livđen lopussa Morottaja matkii hanhen ääniä. Čuánnjâgâš te čuánjá, Hanhi hanhinen :,:loo- lo lo- lo loo- loo;,: kal tot jo te kirdá. kyllä se jo lentää. :,:loo- lo lo- lo loo- loo;,: Vuojâdeijee čuánjá Uiskenteleva hanhi lodde tot jo lâi jo. lintu se oli. :,:loo- lo lo -lo loo- loo;,: Pyereh tast láá čalmeh, Tarkat sillä on silmät puoh tot kal jo uáiná. kaikki se kyllä näkee. :,:loo- lo lo- lo loo- loo;,: Čohčuv tot jo kirdá, Syksyllä se lentää máádás tot jo mana. etelään se menee. :,:loo- lo lo- lo loo- loo;,: Kiđđuv tot jo puátá. loo- lo lo- lo loo- loo Keväällä se tulee teehin maasâd puátá. tänne takaisin tulee. loo- lo lo- lo loo -loo Jieh tun koolgâ siäivuđ Älä sinä laskeudu kiännân kevlijáávrán! kenenkään sankajärveen. ko kiđđâ lii! kun kevät on! :,:loo- lo lo- lo loo- loo;,: Kaakak kak ka kak kak! 4. Ristnáá Piättâr Ristiinan Pekka 1’10” Ristinas-Piettar livđe kertoo suullista perimätietoa kulkijamiehestä joka oli hyvä kertoja, mutta myös köyhästä , nälkäisestä miehestä joka kaksi poroa söi, mutta jo kolmatta katselee. Matti Morottaja kertoo alussa myös isänsä Karhu-Sammelin näkemyksen: kyse oli oikein rumasta ihmisestä. Sammuttijärven Sammeli ei laulanut livđejä, vaikka oli sisareltaan Anna Briitalta niitä kuullut, mutta hän osasi pohjoissaamelaisia joikuja ja tavallisia lauluja: Nous ylös sieluni, Vapaa Venäjä... Ristnáá Piättâr, Ristnáá Piättâr Ristiinan Pekka, Ristiinan Pekka tyebbin tääbbin kovŋâd. siellä täällä kummittelee Kyehti lii jo purrâm Kaksi on jo syönyt kuálmâd vala keejâd. kolmatta vielä katselee. Kyehti lii jo purrâm jo purrâm, Kaksi on jo syönyt jo syönyt kuálmâd vala keejâd jo keejâd. kolmatta vielä katselee jo katselee. Kyehti lii jo purrâm jo purrâm, Kaksi on jo syönyt jo syönyt kuálmâd vala keejâd jo keejâd. kolmatta vielä katselee jo katselee. Ristnáá Piättâr, Ristnáá Piättâr Ristiinan Pekka, Ristiinan Pekka tyebbin tääbbin kovŋâd. siellä täällä kummittelee
Shortly in English
Musiikin muisti (Music's memory) is a video series introducing the Finnish folk music tradition.
Kort på Svenska
Musikens minne är en videoserie som introducerar den finska folkmusikstraditionen.
