Kuvaus
Kolttasaamelaisten perinteinen asuma-alue sijaitsi Inarijärven ja Kuolajoen välisellä Norjan, Suomen ja Venäjän raja-alueella. Vuoden 1920 Tarton rauhassa Venäjä-Neuvostoliiton alueesta lohkaistiin Petsamo Suomelle, minkä seurauksena osa alueesta tuli kuulumaan Suomelle ja osa Neuvostoliitolle. Toisen maailmansodan jälkeen Petsamo luovutettiin Neuvostoliitolle ja alueen kolttasaamelaiset asutettiin Inariin Sevettijärvelle ja Nellimiin. Koltansaame kuuluu inarinsaamen tavoin itäsaamen kieliryhmään ja kolttasaamelaiset edustivat viimeisinä ns. metsäsaamelaista kulttuuria. Toisaalta kolttasaamelaiseen kulttuuriin vaikuttivat voimakkaasti venäläinen ja karjalainen kulttuuri ennen 1900-luvun suuria yhteiskunnallisia mullistuksia. Kulttuurikontakteista johtuen kolttasaamelaisten historiallisessa musiikkikulttuurissa oli hyvin monenlaisia perinteenlajeja. Keskeisimmän osan perinteestä muodostavat useimmiten ilman säestystä esitetyt leu´ddit, joissa kerrotaan kylän ihmistä pitkien runollisten tekstien avulla. Tyypillisimmän osan muodostavat nuorten seurustelua kuvaavat kosintaleu'ddit (vuattum leudd). Muita perinteenlajeja ovat venäläiset ja karjalaiset tanssi- ja piirileikkilaulut, joita on säestetty 1800-luvun loppupuolelta lähtien myös harmonikalla ja huuliharpulla, itkuvirret (reäkk), lasten nukutuslaulut. Kolttasaamelainen musiikkiperinne oli sangen vahvaa vielä 1970-luvulla, mutta yhdessä koltankielen heikentymisen kanssa erityisesti leu´dd-perinne alkoi hävitä. Kielen- ja kulttuurin elvytys on alkanut 2000-luvulla ja tällä on ollut vaikutusta myös perinnemusiikin aseman vahvistumiseen. Kolttasaamelaisia Suonikylässä. SA-kuva Kolttien musiikkia tallensivat ensiksi vuonna 1913 T.I.Itkonen ja vuonna 1922 säveltäjä Armas Launis tallensi Petsamon alueelta yli 800 pohjoissaamelaista joikumelodiaa, joukossa kolttienkin lauluja. A.O.Väisänen tallesi Suonikylän perinnetta vuonna 1926 ja laulatti kolttia SKS:n äänistudiossa vuonna 1936. Erkki Ala-Könni tallensi Yleisradiolle 36 kappaletta vuonna 1955.Vuonna 1961 Oula Näkkäläjärven johdolla tallensivat Yleisradio ja Lapin Sivistysseura Inarin äänitysretkellä 83 musiikkiesimerkkiä kolttasaamelaisilta esittäjiltä. Myöhemmin äänitallenteita on syntynyt runsaasti, mutta kuvallisia tallenteita on niukasti. Tiina Sanila sanoo, että hyvässä leu’ddissa on aina kolme tärkeää elementtiä: hyvä melodia, lyriikoissa vetävä tarina ja kiertoilmaukset. Leu'ddeista ei yleensä esiinny toisintoja mutta jokainen esitys on silti erilainen, henkilökohtainen ja vanhvasti sidoksissa yhteisön jo tietämiin ja tuntemiin asioihin. Monet asiat leu'ddeissa ovat myös arvoituksellisia, koska kiertoilmaukset kätkevät vaikeita asioita. Perinne ei ole siirtynyt suoraan sukupolvelta toiselle, vaan on katkennut välillä, ja jotkut leu'ddit sisältävät ilmauksia joita tosin lauletaan mutta laulaja ei itsekään enää kaikkea ymmärrä. Puhutaan leu'dd-kielestä, jossa esim. sanoihin lisätään uusia tavuja, lähin vertailukohta voisi olla esim. karjalaisten itkuvirsien kieli joka on myös hyvin runollista. Käännökset perustuvat Tiina Sanila-Aikion versioihin, joita on täydentänyt tutkija Eino Koponen Helsingin yliopiston kotimaisten kielten laitokselta. SKS:n arkistoääninäytteet: Jaak Sverloff: Sulhasmiesten Tämm’in ja Mirj-Evvanin joiku 1939, äänittänyt A.O.Väisänen 1939 Kaija Gauriloff: Päistjärven leu’dd, äänittänyt A.O.Väisänen 1926 Tiina Sanila-Aikion lapsuudenkodissa Sevettijärvellä kuului vielä leu'ddaamista, koska mummo, Domna Sanila, oli leu'dd-mestari. Ohssni leu'dd on yksi Tiinan suosikkileu'ddeista: siinä on tavattoman kaunis sävelmä...sillä on itketetty jo Venäjän puolen kolttasaamelaisia. Siinä äiti etsii tytärtään, kunnes tämä kolmen vuoden päästä löytyy piilopirtista Onsseinin Miihkatin luota - on lähtenyt miehelään salaa. 1. Ohssni leuʹdd, trad. elämänkohtalo-leu'dd Tiina Sanila-Aikio Ohssni-ääkkaž ǥo vuâmma-ǥo-šõõđi, koozz-a Määrfaž lij mõõnnâm-i mõõnnâm. Ohssni-ääkkaž ǥo vuâmma-ǥo-šõõđi, iʹlla Määrfaž ni dååma, ni dååma. Ååggaž-niõđâst son kõõččal-ǥo-di, koozz-a Määrfaž lij mõõnnâm-i mõõnnâm. Ååggaž tõõzz-ât ǥo ceälkk-a ǥo ceälkk-a: “Jiõm-ât mon-a ni tieʹđ-a tõn niõđ, jiõm-a mon-a leämma vuäinnam ni suu.” Ohssni-ääkkaž teâvv-a-ǥo-lõõđi, son-ât õʹsǩǩe uurča-ǥo-sti, Tädjjan-vuäbbižes ǥo årra ǥo årra Tädjjan-vuäbbes-i årra ǥo årra. “Tädjjan-vuäbbam ton cieʹlǩ-a ââʹn cieʹlǩ-a, Määrfaž tääiʹben lij-a ǥo lij-a?” Tädjjan-vuäbbaž pâi nõmmad-i nõmmad “Iʹlla Määrf-a ni tääiʹben ni tääiʹb, di iʹlla son-a ni puättlam-a tääiǥ.” Ohssni-ääkkaž uurča-ǥo-sti, nuuʹbbi põõrti mieʹldd-a di mieʹldd-a. Puk son uurči pirr-a-ǥo siid, iʹlla Määrf-a ni koʹst-a ni koʹst. Koumm-a eeʹjj-a lie mõõnnâ-ǥo-maža, vuõinn-a-lõõttâm meeʹst koumm-a-ǥo eeʹjj-a. Ij son tieʹđ-a koʹst Määrfaž lij Määrfaž, ij son tieʹđ-a koʹst Määrfaž lij Määrfaž. Määrfaž lij-âs poostai-i-põõrtâs toʹben lij-i Oʹnsseimi Miikkât Toʹb-vet Määrf-i tõt käunnʼji di käunnʼji, a-toʹb-vet-i lij Määrf-i di Määrf-i. OHSSNI-MUORIN LEU’DD trad. Ohssni-muori huomasi: Mihin Määrfaž on mennyt? Ohssni-muori huomasi: Ei ole Määrfaž kotona. Ååggaž-tytöltä hän kyselee: Minne Määrfaž on mennyt? Ååggaž hänelle sanoo: Enpä minä tiedä sitä tyttöä, Enpä ole häntä nähnytkään. Ohssni-muori pukeutui Ja hän juoksi Tädjjan-siskosensa luokse. Tädjjan-siskonsa luokse: Tädjjan-siskoni, sano sinä, onko Määrfaž täällä? Tädjjan-sisko vain toteaa: Ei ole Määrfaž täällä, Eikä ole tätä kautta tullutkaan. Ohssni-muori juoksi Pitkin toisia taloja. Kaikki hän juoksi ympäri kylän. Ei Määrfaž missään. Kolme vuotta on mennyt siitä kun on meidät nähnyt . Ei hän tiedä missä on Määrfaž Määrfaž on piilopirtissä Siellä on O'nsseimi Miihkat Sieltähän Määrfaž löytyi, Siellähän on Määrfaž Kolttien tunnetuin leu’dd-sävelmä ja katrillisävelmä Duunga Evvan kertoo komeasta Iivanan tyttärestä , jota kuvaillaan kiertoilmauksin: peura, 2-vuotias naarasporo, kiinteä vartalo, jalat nopsat kuin vaatimella, pyrstö komea kuin käkilinnulla… kahden ihmisen avioitumisyrityksiä, mies yritttää kosia naista, mutta kokee epäonnea..Tätä leu'ddia on opetettu myös lapsille kouluissa. Tämä laulu on peräisin Nuorttijärven kolttasiidasta ja sanat on aikanaan kirjoitettu muistiin Jaakko Sverloffilta. Tiina oppi leu'ddin aikanaa käydessään koulun saamenkielen opettajan kanssa mestarileu'ddaaja Vassi Semenojan luona. Se on myös tanssilaulu, sen tahdissa mentiin katrillia, sitäkin Tiina näki lapsena eräässä juhlatilaisuudessa, jossa Helena Semenoff ja Tyyne Fofanoff leu'ddasivat ja väki tanssi innokkaasti. Duu' nga evvan, kosintaleu'dd, arkistonauhalle laulanut: Jääkk Sverloff trad.opittu Vassi Semenojalta Tiina Sanila-Aikio Duu'nga evvan niõd leu'dd (Njuõʹttjääuʹrest) Duʹmisaž, duʹmisaž Evvan-i nijdd, 1 čuhčč-a-ǥo lååddaž lij kålpp-a njuuʹnn-a, 2 ǩiõkk-i-ǥo lååddaž seera põõđâž. 2 Kåʹdd-a-ǥo vuõnjâl lij rååsla varta, 1 kåʹdd-a-ǥo ääldaž lij jåttlaš-a jueʹlǧǧ, 2 kåʹdd-a-ǥo ääldaž lij jåttlaš-a jueʹlǧǧ. 2 Faʹdi-käällaž uuʹcca lij Meekka-ǥo-laažža, 1 viõrcc-a vuänka juâlǥa-ǥo-laažža, 2 ǩeäʹtǩ siitta laauka-ǥo-laažža. 2 Taljan lieǥolak sieʹrreǥolaija, 1 siõmma saappi kamǥaž-i kammǥa. 2 Tälvva vuänak pooddâst mon väʒʒ-ǥo-tama, 1 nuuʹbb-a ǩeäčča Räuʹddjääura sijdd. 2 Kuäbbaž-i lij pueʹrab-i ǩieʹčč-a, 1 Toʹb-i lie, toʹb-i lie Evvan-i niõđ, 2 Toʹb-i lie, toʹb-i lie Evvan-i niõđ. 2 Ǩieʹss-a vuänak pooddâst väʒʒ-ǥo-tama, 1 pueʹrab-i ǩieʹčč-a ǥo Vuõjjâm-i-ääkka, 2 kuäbbaž-i lij vuänak pueʹrab-i ǩieʹčč-a, 2 toʹb-i lie, toʹb-i Evvan-i niõđ. 2 Evvan-i niõđ leečč vuäzza-ǥo-laažža, 1 avi Säävte niõđ leečč ruõšša-ǥo-laažža, 1 jiõm-ât Meeškaž tõn ni tieʹđ-a, 2 jiõm-ât Meeškaž tõn ni tieʹđ-a. 2 Tän-i-vu vuänak leäkkam tiettamaažža, 1 što Evvan niõđ jiõm vuäǯǯadââsta, 2 pueʹrab-i leʹjjem mon čuõǯǯa-ǥo-teedda, 2 sõõrves, sõõrves jeärǥa-ǥo-žõõnna. 2 Ij õlggâm Tanel äldd jeärǥaž ni čuõǯǯeted, 1 ij õlggâm Tanel äldd jeärǥaž ni čuõǯǯeted, 1 Faʹdi-käälla jieʹrj lie kõõŋŋâl-i väälmmä, 2 Räuʹddjääuʹr-a siid niõđ kõõŋŋâl-i čââlma. 2 Oh, oh da ton-a-ǥo Sandra vuäbbaž, 1 håʹt-i jiõk ton-a vuâlǥamaažža, 2 muu veâllain tõn Meeškažeija. 2 Koummlo eeʹjj-a tiudda-ǥo-maajja, 1 kuuʹǩǩes kååssakad njaukkašeeǩǩa, 2 di pirr-a-ǥo hiirsa kuâbbašeǩ-a. 2 Mij-vet vuänak mõõnnâ-ǥo-žeeppa, 1 ääʹǩǩel, ääʹǩǩel ruâđiteen årra, 2 toʹben-i meeʹst vet veâllain lij-a, 2 Määrjaž, Määrjaž Semman-i nijdd-a. 2 DUUʹNGA EVVANIN NEIDON LEU'DD Dumisaz Iivanan tytär Dumisaz Iivanan tytär Metsosella on kaareva nenä Hieno pyrstö kuin käkilinnulla Kuin kaksivuotias peura Nopeat jalat kuin peuravaatimella Fadi-ukko ja Mikko-poika Kosiolle kulkee Pässin lyhyillä jaloilla Ahman askelilla Leikitellen Pienissä saappaissansa Pienissä saappaissansa Talvipäivänä kävelemme Rautujärven siidaan Mikä on parempi Se missä on Iivanan tyttö Kesäpäivänä kävelimme Vuojamin akan kylän ohi Mikä on parempi kylä Se missä on Iivanan tyttö Iivanan tyttö on hyvä Säävten tyttö on venäläinen Ei Mikko oikein tiedä Ei Mikko oikein tiedä Tätä en tiennyt Iivanan tyttöä en saa Parempi olisi Hirvaksen seisahtaa Tanelin hirvaan Ei tänne pitänyt seisahtaa Fadin härkä kyynelöi Rautujärven siidan neito kyynelöi Mikset Sandra-sisko Kiiruhtanut Mikkoseni avuksi Hän on 30 jo täyttänyt Pitkiä niskahiuksiaan sivelisit Ympäri hirsien kurkistaisit Olemme menossa Akan kylään Siellä on Simeonin tytär Määrjaž
Shortly in English
Musiikin muisti (Music's memory) is a video series introducing the Finnish folk music tradition.
Kort på Svenska
Musikens minne är en videoserie som introducerar den finska folkmusikstraditionen.
