Kuvaus
Multimedianäyttely – kertomus kenttämatkoista koilliseen Siperiaan, tšuktšien maille Videon laulajat: Etlijan, Kuang, Kuljumitš ja Tingaan Valokuvat, kenttäpäiväkirjaotteet, videon kuvaus, leikkaus ja viuluimprovisaatio: Pia Siirala Viulun äänitys ja videon äänen miksaus: Robert de Godzinsky Valokuvakehykset: Matti Kautonen Musiikin virta -näyttely kertoo kuvin, äänin ja sanoin viulisti Pia Siiralan kenttämatkoista tšuktšien mailla Tšukotkassa ja Kamtšatkassa. Siirala teki vuosina 2004–2019 seitsemän kenttämatkaa koilliseen Siperiaan, jossa hän tutustui Sahalinin, Kamtšatkan ja Tšukotkan alkuperäiskansojen lauluperinteeseen äänittäen noin 1400 laulua. Musiikin virta -näyttelyn 24 valokuvaa ovat suurimmaksi osaksi henkilökuvia tšuktši-laulajista kenttämatkoilta koillisessa Siperiassa vuosina 2008–2017. Pia Siiralan kuvaamat valokuvat saavat lisämerkitystä teksteistä, jotka ovat otteita hänen matkapäiväkirjoistaan. Näyttelytilan äänimaisemassa kuuluvat valokuviin tallennettujen laulajien henkilölaulut sekä Siperian arktisten tšuktši-poropaimentolaisten ympäristön äänet luonnosta ja elämänrytmistä. Videolle Siirala on kuvannut neljän tšuktšin arkea, ja taustalla soiva viuluimprovisaatio heijastaa tekijän omaa sisäistä matkaa näiden laulajien elämään ja musiikkiin. Henkilölaulu on arktisten alkuperäiskansojen lauluperinnettä. Laulut ovat kullekin henkilölle ominaisia samoin kuin kukin meistä puhuu omalla tavallaan. Ihminen henkilöityy laulussa musiikin välityksellä. Kun tšuktši muistelee jonkun sukulaisensa laulua, se ei ole laulun tarkkaa matkimista, vaan ennen kaikkea toisen ihmisen ajattelemista, ja sitä kautta tämä ihminen tulee läsnä olevaksi. Tšuktšien musiikille tyypillisistä on jatkuva keskellä olemisen tuntu. Tämän aikaan saa musiikki, joka ikään kuin on alkanut ennen kuin se tulee kuuluvaksi, ja se jatkuu silloinkin, kun se lakkaa kuulumasta. Se luo ajattomuuden vaikutelman. Siirala kertoo: Olen ollut todistamassa tilanteita, joissa laulaja vaipuu omiin ajatuksiinsa ja unohtaa ympäröivän maailman. Kun sitten jokin aivan arkinen tekeminen katkaisee hänen laulunsa, laulu ei pääty vaan ikään kuin painuu taka-alalle. Samoin puhe voi saumattomasti muuntua laulamiseksi, tai kesken puhumisen laulaja saattaa taas jatkaa lauluaan. Myös näyttelyn kuvien kehyksillä on oma merkityksensä. Kehykset on tehty kelottuneista männynoksista, jotka on kerätty kallioiselta metsäraiskiolta avohakkuun jäljiltä. Oksat muistuttavat poropaimentolaisten tundralla keräämiä polttopuita, mutta samalla ne symbolisoivat luonnonmetsien hävitystä ja alkuperäiskansojen kulttuurien uhanalaisuutta.
Shortly in English
The Flow of Music A multimedia exhibition – a story about fieldtrips to northeastern Siberia, to the lands of the Chukchi Singers on video: Etilyan, Kuang, Kulyumich and Tingaan Photographs, Excerpts from the Field Diaries & Video Filming, Editing and Violin Improvisation on video: Pia Siirala Violin recording & Video sound mixing: Robert de Godzinsky Picture frames: Matti Kautonen The Flow of Music multimedia exhibition recounts with pictures, sounds and words, violinist Pia Siirala’s field trips to the lands of the Chukchi in Chukotka and Kamchatka. Between 2004-2019, Siirala made seven field trips to northeastern Siberia, where she became acquainted with the indigenous singing traditions in Sakhalin, Kamchatka and Chukotka, recording about 1400 songs. The 24 photographs in the Flow of Music exhibition are, for the most part, photographs of the Chukchi singers whom Pia Siirala met during her field trips in northeastern Siberia. The texts, which are excerpts from her field diaries, take on added meaning when accompanied by her photographs. The soundscape of the exhibition space is very specific. In it one can hear the Personal Songs of the singers in the photographs, as well as the sounds of nature and the rhythm of life in the Siberian Arctic nomadic people’s environment. Exhibition visitors also get a glimpse into the everyday life of four Chukchi Elders in the video filmed by Siirala. The violin improvisation reflects the author’s inner journey into the life and music of these singers. Siirala explains: I have witnessed situations where a singer becomes wrapped up in their own thoughts and forgets the world around them. When some mundane activity interrupts their singing, the song does not end but rather recedes into the background. Similarly, speech can seamlessly change into singing, or a singer may resume singing in the middle of a conversation. The frames for the exhibition pictures also have their own significance. The frames are made from dead pine branches collected from rocky forest glades left behind after clear-cutting. The branches are reminiscent of the wood collected by reindeer herders on the tundra, but at the same time they symbolise the destruction of natural forests and the threat to indigenous cultures.
Kort på Svenska
FLÖDET AV MUSIK Multimediautställning – en berättelse om fältresor till nordöstra Sibirien, till tjuktjernas land Sångare i videon: Etlijan, Kuang, Kuljumitch ja Tingaan Fotografier, utdrag ur fältdagböcker & videofilmning, redigering och violinimprovisation: Pia Siirala Inspelning av violin och videoljudmixning: Robert de Godzinsky Bildramar: Matti Kautonen Utställningen Flödet av musik berättar med bilder, ljud och ord om violinisten Pia Siiralas fältresor till tjuktjernas land i Tjukotka och Kamchatka. Mellan 2004 och 2019 gjorde Siirala sju fältresor till nordöstra Sibirien, där hon bekantade sig med sångtraditionerna hos de urfolken i Sachalin, Kamchatka och Tjukotka och samlade in omkring 1400 sånger Utställningens 24 fotografier är till största delen porträtt av tjuktiska sångare, tagna under fältresor till nordöstra Sibirien mellan 2008 och 2017. Pia Siiralas fotografier får ytterligare betydelse genom texter hämtade från hennes resedagböcker. Ljudbilden i utställningslokalen består av sångarnas egna sånger som spelats in på fotografierna, samt naturljud och rytmen i livet bland de arktiska tjuktiska renskötarna i Sibirien. Siirala har filmat fyra tjuktjers vardagsliv för videon, och violinimprovisationen som spelas i bakgrunden speglar konstnärens egen inre resa in i dessa sångares liv och musik. Personliga sånger är en del av de arktiska urfolkens sångtradition. Sångerna är unika för varje person, precis som vi alla talar på vårt eget sätt. Människor personifieras i sånger genom musik. När en tjuktjer minns en sång av en släkting är det inte en exakt imitation av sången, utan framför allt en reflektion över en annan person, och genom detta blir den personen närvarande. Ett karakteristiskt drag i tjuktjerisk musik är en ständig känsla av att befinna sig i mitten. Detta uppnås genom musik som verkar ha börjat innan den kan höras och fortsätter även efter att den har upphört att höras. Det skapar ett intryck av tidlöshet. Ramarna till utställningsbilderna har också sin egen betydelse. Ramarna är gjorda av döda tallgrenar som samlats in från steniga skogsgläntor som blivit kvar efter kalhuggning. Grenarna påminner om den ved som samlas in av renskötare på tundran, men samtidigt symboliserar de förstörelsen av naturskogar och hotet mot urfolkens kulturer.
