Kuvaus
Oodi runolaululle - Performanssia ja laulua ikiomalla mitalla, ilman säestystä, tuhatvuotisella tyylillä! Kaksi vuotta sitten Iki-Turso järjesti ensimmäisen runolauluviikon. Nyt jatketaan siitä, mihin silloin päästiin. Laulun voimalla syntyvät sampo ja kantele, kesytetään taudit ja herätellään henkiin ihmisten ja eläinten yhteinen elämä. Lauantaina on soolojen päivä, sunnuntai antaa mahdollisimman monipuolisen kuvan runolaulusta ja sitten on vielä viisi päivää konsertteja ja työpajoja. Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen lisäksi lauletaan Klaus Kurjesta ja Elinasta, Kellon kylän Mariasta ja Suomettaresta. Muistinvaraisina kansanlauluina eläneet tarinat ovat Suomesta, Karjalasta ja Inkeristä, kirjalliset runolaulut arkkiveisuista ja sanomalehdistä. Kilpalauluissa kuullaan ennen kaikkea tämän päivän säkeitä. Erityisasemassa on tällä kertaa Elias Lönnrotin Kalevala, suomalais-karjalainen eepos. Jotkut puhuvat kansaneepoksesta, toiset kansallisesta. Joka tapauksessa kyseessä on uskomattoman hienojen laulujen kokoelma, jota on unohdettu laulaa yhdessä. Nyt on siihenkin viikon aikana monta mahdollisuutta. Teatteri Avoimissa Ovissa ollaan keskiviikkona ja torstaina Kalevalan jäljillä. Lähtökohtana on Lönnrotin oma toteamus, että niistä lähes kahdestasadastatuhannesta säkeestä, jotka hänellä oli ainutlaatuisen tallennustyön ansiosta työhuoneessaan, olisi saanut seitsemänkin Kalevalaa, kaikki erilaisia. Viikon aikana koetaan jälleen loitsun mahti, tuutulaulujen maailmoja syleilevä rauha, Inkerin moniäänisten laulujen ainutkertainen sointi ja ihmisen ihmeellisen äänen uskomattomat ilmaisumahdollisuudet. Kaiken takana on vanhan ajan estetiikka. Yhden laulajan laulamien pitkien laulukertomusten lumo. Kahden laulajan kilpalaulu. Yhdessä ja erikseen, yksin, kaksin, kolmin, miesten kesken ja naisten kesken, vuorotellen ja kuorossa laulaminen. Vanhojen, uusien ja esityshetkellä syntyvien runolaulujen laulaminen.
