Ánnámáret 2023 photo: Maija Astikainen
Hän on esiintynyt monenlaisissa yhteyksissä, hänen musiikkinsa ja niihin liittyvät videoteokset ovat olleet Suomessa monipuolisesti esillä. Hän on opettanut uutta muusikkopolvea ja työstää itse parhaillaan taiteellista tohtorintutkintoa. Tänä syksynä Anna Näkkäläjärvi-Länsman matkusti Ánnamáret-kokoonpanollaan Espanjaan kansainvälisten WOMEX-messujen showcase-esiintyjäksi.
Anna Näkkäläjärvi-Länsman elää monipuolista freelancerin arkea – projekteja riittää, mutta kaikki keskittyvät jollain tavalla joikuperinteeseen.
– Tuntuu siltä, että paluuni juurille on edelleen käynnissä. Aihepiirissä on valtavasti ammennettavaa ja se on tietenkin inspiroivaa. Opin koko ajan lisää, Näkkäläjärvi-Länsman kertoo, kun tavoitan hänet kotoaan Nuorgamista.
Uusia arkistonauhoja löytyy koko ajan tutkittavaksi, joten joiun parissa tekeminen ei heti lopu.
– Tulevaisuuden haaveena olisi päästä tutkia Euroopan museoita. Olen kuullut, että joikuäänitteitä löytyisi sieltäkin, niihin olisi mahtavaa päästä uppoutumaan.
Koko ajan hän rakentaa myös siltaa historiasta nykyhetkeen. Pohdittavaa riittää aivan peruskysymyksissä – mikä tekee joiusta joiun?
– Mikä tekee joikuesityksestä sellaisen, että tuntuu siltä kuin se tulisi vuosisatojen takaa? Vaikka se olisikin tehty nyt tai viime vuonna, Näkkäläjärvi-Länsman pohtii.
Konsertteja ja videoteoksia
Omaa musiikkiaan Anna Näkkäläjärvi-Länsman esittää ja julkaisee taiteilijanimellä Ánnamáret. Uusin albumi Nieguid duovdagat (2021) on saanut osakseen hehkutusta laajalti – se muun muassa valittiin Vuoden kansanmusiikkilevyksi ja Etno-Emma-ehdokkaaksi. Albumilla musiikkia luovat Näkkäläjärvi-Länsmanin rinnalla Ilkka Heinonen jouhikollaan sekä Turkka Inkilä, joka soittaa japanilaista shakuhachi-huilua ja vastaa elektroniikasta.
Työryhmään kuuluu tiiviisti myös mediataiteilija Marja Viitahuhta, ja projekti onkin lähtenyt leviämään myös kuvataide- ja elokuvakontekstissa. Työryhmä on esittäytynyt niin musiikkitapahtumissa kuin elokuvafestivaaleilla ja näyttelytiloissa. Musiikkiin liittyvistä videoteoksista kolme ovat olleet esillä Ylen Uusi Kino -ohjelmassa ja siten Yle Areenassa, ja yksi on liitetty Nykytaiteen museo Kiasman online-kokoelmaan.
– On ollut jännää seurata, kuinka elokuva- ja kuvataidekonteksti on luonut aivan uuden areenan tälle musiikille. Emmekä ole tehneet niin, että ensin musiikkikappale ja sitten video, vaan kaikki on tehty yhdessä. Prosessi on todella symbioottinen. Näyttelytkin kulkevat meidän kaikkien nimellä, musiikki on iso osa teoksia.
Uskomukset ja maailmankuva
Yhteistyö saman ryhmän kanssa jatkuu edelleen, mistä Anna Näkkäläjärvi-Länsman on hyvin iloinen.
– Tämä ei ole vain minun projektini, vaan yhteinen asia. Jokainen muusikko luo oman osuutensa, ja minä saan heiltä kaikenlaisia ideoita omaan ilmaisuun.
Työ jatkuu Koneen säätiön rahoituksella ja uusi albumi on jo työn alla. Työnimi on Bálvvosbáiki eli palvontapaikka, ja tematiikka pyörii saamelaisen maailmankuvan ja elämänfilosofian ympärillä, Näkkäläjärvi-Länsman kertoo.
– Tutkiskelemme sitä, miten uskomukset ja maailmankuva näkyvät meidän arkielämässä, ja joikaan kokemuksiani näistä ilmiöistä.
Pikku hiljaa tohtoriksi
Ánnamáret-kokoonpanon työskentely liittyy myös suurempaan kokonaisuuteen, nimittäin Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin taiteelliseen tohtorintutkintoon, jota hän suorittaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Ensimmäinen tohtorikonsertti keskittyi arkistojoikuihin, seuraavassa hän tulee liikkumaan vapaimmilla vesillä ja tutkimaan äänen käyttöä.
– Hyppään välillä myös arkistotyyleistä pois ja teen sitä mitä itseäni juuri silloin inspiroi, mikä itselle tuntuu hyvältä.
Anna Näkkäläjärvi-Länsman iloitsee etenkin siitä, että tohtorinopinnot sitovat yhteen monenlaiset työt.
– Tuntuu hienolta saada ikään kuin turvasatama kaikelle mitä tekee. Oman taiteellinen työn voi kiinnittää siihen, ja sukeltaa vielä syvemmälle teemoihin.
Taidemusiikin konstekstiin
Viime talvena Anna Näkkäläjärvi-Länsmanilla oli myös mahdollisuus kokeilla siipiään taidemusiikin kontekstissa, kun Sámi Comp -projekti toi yhteen saamelaismusiikin tekijöitä ja taidemusiikin säveltäjiä. Hänen yhteistyökumppaneinaan olivat ruotsalainen Krister Hansén sekä espanjalais-suomalainen Jaime Belmonte. Molemmista yhteistyöstä syntyneet teokset kantaesitettiin Hetan musiikkipäivillä pääsiäisenä.
– Taisi olla ensimmäinen kerta, kun tällä pitkän linjan klassisen musiikin festivaalilla on integroitu saamelaista perinnemusiikkia klassiseen ohjelmistoon, sanoo Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja iloitsee aloitteesta.
Teoksen Ráidu hän pääsi säveltämään yhdessä Jaime Belmonten kanssa, ja se esitetään Helsingissä 16.12. osana Global Fest -tapahtumaa. Sekä teoksen työstäminen että esittäminen oli mielekäs kokonaisuus.
– Minulla oli täysi vapaus joikata niin kuin haluan. Partituuri oli kirjoitettu siten, että soittajat seurasivat minua, Näkkäläjärvi-Länsman kertoo.
Arvosta juuriasi
Alkuvuodesta Ánnamáret esiintyi Nordic Folk Alliance -tapahtumassa Tanskassa, ja syksyllä oli luvassa monien hartaasti toivoma WOMEX-showcase. Kansainvälinen maailmanmusiikin messutapahtuma järjestettiin tällä kertaa A Coruñassa, Espanjassa, lokakuun lopussa.
Saamelaismusiikki tuntuu tällä hetkellä kiinnostavan laajasti.
– Koen kyllä, että jonkinlainen buumi on menossa – saamelaisten ja ylipäänsä alkuperäiskansojen musiikki kiinnostaa ihmisiä. Ehkä se littyy myös siihen, että tässä ajassa ihmiset hakevat juuriaan. Me voimme toimia yhtenä esimerkkinä siitä, miten sitä voi tehdä.
Suomalaisessa yhteiskunnassa saamelaisuus tuntuu olevan tällä hetkellä enemmän esillä kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Anna Näkkäläjärvi-Länsman toivoo, että myös musiikki näkyisi pikku hiljaa enemmän – sekä kansanmusiikki että vähemmistöjen musiikki. Hän mainitsee esimerkiksi koronavuoden itsenäisyyspäivän tv-lähetyksen.
– Herää kysymys, minkälainen käsitys Suomen johtavilla instituutioilla oikein on Suomen alueen kulttuurista. Onko se todellakin vain populaarimusiikkia? Norja ja Ruotsi tuntuvat olevan paljon meitä edellä tässä ja saamelaismusiikkikin näkyy enemmän. Jos Norjan kuninkaallisilla on kinkerit, niin yleensä mukana on myös joikaaja tai saamelaisartisti. En tiedä, eivätkö Suomessa omat juuret kiinnosta vai eikö ihmiset näe niiden arvoa.
Musiikkikoulutuksen tulevaisuus auki
Musiikki on oivaltava tapa tutkia omia juuriaan, mikä nähtiin muun muassa kahdessa Sámi musihkkaakademiija -hankkeessa, jonka viimeisimmän hankekauden pääopettajana Anna Näkkäläjärvi-Länsman toimi 2018–2020. Hän kehuu saamelaismusiikin aikuiskoulutuksen projektin tuloksia mielettömiksi.
– Opiskelijoistamme moni kouluttautuu nyt ympäri Suomea ja muissakin maissa, eli toivottavasti heistä saadaan uusia asiantuntijoita musiikin alalle. Opetustyö antoi minulle todella paljon, joten olen kiitollinen niistä vuosista.
Projekti ei kuitenkaan saanut jatkorahoitusta, joten toiminnan tulevaisuus on tällä hetkellä auki. Saamelaisyhteisön ikäluokat ovat pieniä, joten opiskelijoita ei välttämättä riitä jatkuvan koulutuslinjan ylläpitämiseksi, Anna Näkkäläjärvi-Länsman selittää.
– Konsepti voitaisiin kuitenkin uusia jossain vaiheessa. Tekijöitä on vähän, mutta uusia on kasvamassa.
Tove Djupsjöbacka
Tämä artikkeli on osa Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) KamuKanta kaikuu! -juttusarjaa.
Kort på Svenska
Anna Näkkäläjärvi-Länsman inspireras av sina rötter och vandrar nya stigar
Hon har uppträtt i talrika olika sammanhang, hennes musik med tillhörande videoverk har varit mångsidigt framme i Finland. Hon har undervisat en ny musikergeneration och är själv sysselsatt med en konstnärlig doktorsexamen. I höst reste Anna Näkkäläjärvi-Länsman med sin Ánnamáret-ensemble till Spanien, som showcase-artist vid den internationella WOMEX-mässan.
För tillfället lever Anna Näkkäläjärvi-Länsman en mångsidig freelancervardag – hon har många järn i elden, men alla hänger på något vis ihop med jojktraditionen.
– Det känns som att min resa tillbaka till rötterna fortfarande pågår. Det finns massvis att ösa ur kring temat och det är förstås synnerligen inspirerande. Jag lär mig hela tiden mera, berättar Näkkäläjärvi-Länsman, då jag når henne i hemmet i Nuorgam.
Nya arkivinspelningar att utforska dyker hela tiden upp, så arbetet med jojken kommer inte att ta slut genast.
– En framtidsdröm är att komma åt att forska vid museer ute i Europa. Jag har hört att där finns jojkinspelningar, det vore fantastiskt att få fördjupa sig i dem.
Hela tiden bygger hon också en bro från historia till nutid. Det finns mycket att fundera kring även i alldeles grundläggande frågor – vad är det som gör att en jojk är en jojk?
– Vad är det som gör att ett jojkuppträdande kan kännas som om någonting når dig från flera århundraden bakåt? Oberoende om materialet är skapat just nu eller i fjol, funderar Näkkäläjärvi-Länsman.
Konserter och videoverk
Egen musik framför och publicerar Anna Näkkäläjärvi-Länsman under artistnamnet Ánnamáret. Hennes senaste album Nieguid duovdagat (2021) fick ett mycket varmt mottagande, valdes bland annat till Årets folkmusikskiva och var nominerad till en Etno-Emma. På albumet skapar Näkkäläjärvi-Länsman musik tillsammans med Ilkka Heinonen på stråkharpa samt Turkka Inkilä, som spelar japansk shakuhachi-flöjt och svarar för elektroniken.
I arbetsgruppen ingår också mediakonstnären Marja Viitahuhta som en väsentlig del, och projektet har fått spridning också i bildkonst- och filmkontext. Arbetsgruppen har kommit åt att presentera sig såväl vid musikevenemang som vid filmfestivaler och i utställningslokaler. De videoverk som hör ihop med musiken har bland annat visats av Yle i programmet Ny Kino och på Yle Arenan, och ett verk ingår numera i Museet för nutida konst Kiasmas online-samlingar.
– Det har varit spännande att följa med hur film- och bildkonstkontexten skapat en helt ny arena för den här musiken. Och det är inte så att vi först gjort ett musikstycke och sedan en video, allt har faktiskt skapats tillsammans. Det är en mycket symbiotisk process. Också utställningarna går under allas namn, musiken är en så stor del av verken.
Tro och världsbild
Samarbetet med samma grupp fortsätter, vilket Anna Näkkäläjärvi-Länsman är mycket glad över.
– Det här är inte bara mitt projekt, utan en gemensam grej för oss. Varje musiker skapar sin egen andel, och jag får alla slags idéer till mitt uttryck av dem.
Arbetet fortsätter för tillfället med hjälp av finansiering från Konestiftelsen och man är redan fullt sysselsatt med nästa album. Arbetsnamnet är Bálvvosbáiki, kultplats, och tematiken kretsar kring den samiska världsbilden och livsfilosofin, berättar Näkkäläjärvi-Länsman.
– Vi forskar i hur tro och världsbild syns i vårt vardagliga liv, och jag jojkar mina upplevelser av dessa fenomen.
Doktor, så småningom
Arbetet med Ánnamáret-ensemblen är också en del av en större helhet, nämligen Anna Näkkäläjärvi-Länsmans konstnärliga doktorsexamen, som hon avlägger vid Konstuniversitetets Sibelius-Akademi. Hennes första doktorsexamen fokuserade på jojkar ur arkiven, vid nästa konsert kommer hon att röra sig ute på friare vatten och utforska röstanvändning.
– Emellanåt lösgör jag mig från arkivstilarna och gör precis det som inspirerar mig just då, det som känns bra för mig själv.
Anna Näkkäläjärvi-Länsman gläder sig speciellt år att doktorsstudierna knyter samman många slags arbeten.
– Det känns fint att få ett slags trygg hamn för allt jag gör. Jag kan förtöja mitt eget konstnärliga arbete där, och dyka ännu djupare i tematiken.
I konstmusikkontext
Senaste vinter hade Anna Näkkäläjärvi-Länsman också möjlighet att pröva sina vingar i en konstmusikkontext, då projektet Sámi Comp sammanförde samiska musiker med konstmusiktonsättare. Hennes samarbetspartners var svenska Krister Hansén och spansk-finska Jaime Belmonte. Verken som uppstod ur dessa två samarbeten uruppfördes vid Hetta musikdagar vid påsk.
– Jag tror det var första gången som denna anrika festival för klassisk musik hade integrerat samisk traditionell musik i den klassiska repertoaren, säger Anna Näkkäläjärvi-Länsman och gläder sig åt initiativet.
Hon fick själv komponera verket Ráidu tillsammans med Jaime Belmonte, och det kommer att framföras i Helsingfors 16.12 som en del av Global Fest-festivalen. Både att färdigställa och framföra verket var behagliga upplevelser.
– Jag hade full frihet att jojka så som jag själv vill. Partituret var skrivet så att musikerna följde mig, berättar Näkkäläjärvi-Länsman.
Respektera dina rötter
Tidigare i år uppträdde Ánnamáret vid Nordic Folk Alliance-evenemanget i Danmark, och i höst uppnådde hon något många drömmer om, ett showcase vid WOMEX. Den internationella världsmusikmässan arrangerades denna gång i A Coruña, Spanien, i slutet av oktober.
Det verkar som om det finns ett stort intresse för samisk musik just nu.
– Jag upplever nog att någon slags boom pågår – folk intresserar sig för både samernas och andra ursprungsfolks musik. Kanske det också hänger ihop att människor i vår tid letar efter sina rötter. Vi kan utgöra ett exempel på hur det kan ske.
I det finländska samhället tycks samiska frågor vara synliga på ett helt annat sätt i dag jämfört med sakernas tillstånd för 20 år sedan. Anna Näkkäläjärvi-Länsman hoppas att även musiken så småningom skulle synas mer – och då menar hon såväl folkmusik överlag som minoriteternas musik. Hon nämner coronaårets tv-sändning på självständighetsdagen som ett exempel.
– Man undrar ju vilken uppfattning Finlands ledande institutioner riktigt har av regionen Finlands kultur. Är den verkligen bara populärmusik? Norge och Ruotsi tycks ha ett stort försprång här, och samemusiken syns också mer. Är det något kungligt firande i Norge så brukar ofta en jojkare eller en samisk artist finnas med på ett hörn. Jag vet inte riktigt om det är så att folk i Finland inte är intresserade av sina egna rötter eller om man inte inser deras värde.
Musikutbildningens framtid öppen
Musik är ett utmärkt sätt att utforska sina egna rötter, vilket syntes bland annat i de två Sámi musihkkaakademiija -projekten, där Anna Näkkäläjärvi-Länsman var huvudlärare för det senaste projektet 2018–2020. Hon upplever att projektet med vuxenutbildning i samisk musik nådde fantastiska resultat.
– Flera av våra studerande utbildar sig nu i olika delar av Finland och andra länder, så hoppeligen kommer vi i dem att få nya experter till musikbranschen. Undervisningsarbetet gav mig väldigt mycket, så jag är tacksam för de åren.
Projektet fick ändå inte fortsatt finansiering, så verksamhetens framtid är för tillfället öppen. De samiska årskullarna är små, så det finns inte nödvändigtvis tillräckligt med studerande för att kontinuerligt upprätthålla ett dylikt utbildningsprogram, förklarar Anna Näkkäläjärvi-Länsman.
– Konceptet kunde ändå tas upp på nytt i något skede. Musikprofilerna är inte många, men nya håller på att växa upp.
Tove Djupsjöbacka
