Kuvaus
Tohtorintutkinnon otsikko: Karhun katseella laulan. Haltioitunut muusikko ja myyttinen dialogi -Taiteelliset opinnäytteet arvioinut lautakunta: Anna-Kaisa Liedes, Heikki Laitinen, Heikki Uimonen, Piia Kleemola-Väilmäki, Hannu Saha, Pekka Jalkanen -Tutkielman tarkastajat: Jarkko Niemi, Kati Kallio -Tilaisuuden valvoja: Kristiina Ilmonen -Tutkinnon ohjaava opettaja: Hannu Saha Tohtorintutkinnon taiteellinen osio: Tutkinnon taiteellisissa osioissa tutkittiin esiintyjän eriasteisia transsitiloja ilmaisullisena muotona. Kolmannesta jatkotutkintotyöstä Karhunpeijaiset alkaen tutkimukseen lisättiin muuntuneen tietoisuuden tilojen avulla mahdollistuvat kokemukset myyttisestä dialogista. Muusikon soittamalla syntyvät muuntuneen tietoisuuden tilat ovat tunnettu osa kansanmusiikin perinnettä. A.O Väisänen kuvasi ilmiötä soittajan haltioitumisena. Haltioituessaan soittajat vaikuttivat kadottavan ajan ja paikan tajun. Muuntuneeseen tietoisuuden tilaan viittaa myös vanhoista loitsuista tunnettu ilmaus ’langeta loveen’. Taiteellisen tutkimukseni lähtökohtana ovat omat lapsuuden kokemukseni, joissa kadotin ajan ja paikan tajun soittamalla. Lapsuudessa tämä tapahtui tiedostamattani, mutta myöhemmin opettelin haltioitumisen tahdonalaiseksi taidoksi. Tutkintokonserttien avulla pyrin syventämään ymmärrystäni taiteen tekemisen ja muuntuneiden tietoisuuden tilojen välisistä suhteista. Jatko-opintojeni aikana havaitsin kuinka vahvasti muuntuneet tietoisuuden tilat ovat sidoksissa kommunikaatioon. Tätä painotti myös kenttämatkallani Siperiassa, Hanti-Mansiassa haastattelemani alkuperäiskansa hanteihin kuuluva perinteentaitaja Maria Kuzminitsna Voldina. Hän kertoi musiikin olevan olennainen osa hantien lasten kasvatusta, sillä musiikin avulla lapset oppivat kuulemaan, tulkitsemaan ja kommunikoimaan ympäröivän luonnon kanssa. Transsitilassa tapahtuva musisointi taas laajensi kommunikaation muotoon, jossa elollisten ja elottomien, näkyvän ja näkymättömän väliset rajat muuttuivat. Karhunpeijaiset-esityksessä loimme uudestaan omaan aikaamme istuvan version karhunpeijaisperinteiden pohjalta. Karhunpeijaisissa myyttinen karhu tulee hetkellisesti samaan tilaan ihmisyhteisön kanssa, ja karhunpeijaisperinteille on tyypillistä erilaiset kommunikaation tavat myyttisen maailman kanssa. Karhunkaatoon pyydettiin lupaa Hongottarelta, metsän hengeltä, joka oli myös karhujen emä. Peijaistuvassa itse karhua lepytellään ja kestitään. Karhunpeijaiset-esityksessä tutkimme myyttisen karhun ilmenemistä omassa ajassamme. Esityksen aikana sekä yleisölle että työryhmälle tapahtui yllättäviäkin kokemuksia kommunikaatiosta myyttisen maailman kanssa. Jotkut kokivat saavansa viestin karhu-entiteetiltä, toiset omilta kaukaisilta esivanhemmiltaan. Yleisöpalautteissa esitystä kuvailtiin yhteisöllisenä, vahvistavana, voimakkaana ja jopa terapeuttisena. Taiteellisen työn analysoinnin kautta syntyi tutkielmaan myyttisen dialogin käsite, mikä tarkoittaa taiteen tekijän muuntuneen tietoisuuden tilan avulla aikaansaamaa vuorovaikutteista kommunikaatiota enemmän-kuin-ihmisten kanssa taidetta tekemällä. Myyttien kontemplointi esittävän taiteen keinoin on taiteen vanhimpia tehtäviä. Myyttejä ei ole perinteisesti vain esitetty, vaan myyttisten toimijoiden kanssa ollaan pyritty dialogiseen suhteeseen. Myyttisten aiheiden kanssa työskentely taiteen keinoin luo mahdollisuuden käsitellä kulttuurimme hitaasti muuttuvia mentaalisia malleja yhteisöllisesti. Myyttisen dialogin avulla voimme edelleen saada samankaltaisia kokemuksia, mitä esivanhempamme saivat täysin erilaisessa yhteiskunnassa. Koska myytit edustavat hitaasti muuttuvaa kollektiivista perinnettä, voidaan myyttien kokemuksellistamisella vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen minäkuvaa sekä saada aikaan kauaskantoisia hyvinvointivaikutuksia. Tuomas Rounakari: Tuomas Rounakari on viulisti, säveltäjä ja äänisuunnittelija. Hän on opiskellut New Yorkissa, New School Universityssä (1998-2001) Jazz and Contemporary Music -linjalla ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta (2006) pääaineenaan etnomusikologia. Rounakari aloitti Sibelius-Akatemian musiikin tohtorikoulutuksen vuonna 2011. Rounakari on julkaissut kaksi soololevyä Shamanviolin (2009) ja Bear Awakener (2022). Sooloesityksellään hän on kiertänyt Pohjoismaiden lisäksi useissa Euroopan maissa, Grönlannissa, Hong Kongissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Rounakari on teatteriryhmä Ruska Ensemblen perustajajäsen. Ruska Ensemble on tehnyt yhteistyötä Suomen Kansallisteatterin, Obin-ugrilaisen kansallisteatterin (Hanti-Mansijsk), Beaivvaš Sámi Nasunalateahterin (Koutakeino) ja Nunatta Isiginnaartitsisarfian (Nuuk) kanssa. Ruska Ensemble edistää valtakulttuurien ja alkuperäiskansojen välistä dialogia sekä taiteellisesti että yhteiskunnallisesti. Vuonna 2017 Arktinen Odysseia -produktioon liittyvään paneelikeskusteluun osallistui myös presidentti Tarja Halonen. Viulistina Rounakari tunnetaan myös folk-metallia soittavasta Korpiklaani-yhtyeestä, jossa hän soitti vuosina 2012–2022. Korpiklaanin kanssa hän on tehnyt yli 800 konserttia, neljä studioalbumia sekä yhden live-DVD:n. Kaiken kaikkiaan Rounakari esiintyy yli 20:llä albumilla viulistina, neljällä säveltäjänä ja kolmella tuottajana. Säveltäjänä ja äänisuunnittelijana Rounakari on toiminut Suomen Kansallisteatterissa, Ryhmäteatterissa, Kuriton Companyssa ja Kokkolan Kaupunginteatterissa sekä tehnyt yhteistyötä koreografien Tuomo Railo, Jenni Kokkomäki, Samuli Nordberg, Gabriela Ariana, Elisabeth Heilman-Blind ja Alexander Montgomery kanssa. Näiden lisäksi hän on säveltänyt Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvat Fata Morgana (2004) ja Maan Muisti (2009). Rounakarille on myönnetty Karjala Liiton hopeinen ansiomerkki (2011) itkuvirsiperinteen hyväksi Äänellä itkijät Ry:ssä tehdystä työstä. Vapaa pääsy! Lisätietoja: Tuomas Rounakari tuomas.rounakari@uniarts.fi
Shortly in English
Free entrance! More information: Tuomas Rounakari tuomas.rounakari@uniarts.fi
