Kuuntelija tuppaa välillä hengästymään, kun Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere kertovat, mitä kaikkea heidän elämäänsä kuuluu. Nämä pohjoissavolaiset naiset tuntuvat olevan koko ajan vauhdissa, milloin missäkin tehtävässä – opettajana, pelimannina, kansanmusiikkiryhmien vetäjänä, esiintyjänä, tapahtumatuottajana, strategiatyön asiantuntijana… Molempien arkeen kuuluvat erilaiset kansanmusiikki- ja kansanlauluryhmät, kuten Kaskikuusen pelimannit, Mahottomat ja monet muut. Riitan soitin on viulu, Petra laulaa ja soittaa haitaria.
Aktiivisuus on molemmille selvästi elämäntapa. Tällaisia he ovat, koko ajan menossa ja uusien projektien kimpussa.
– Polku on pitänyt luoda itse. Täällä Pohjois-Savossa ei ollut ketään, joka olisi meitä ennen tällaista työtä tehneet, sanoo Petra Lisitsin-Mantere.
Edelläkävijöistä he mainitsevat harmonikkataiteilija Petri Makkosen, jonka kanssa työskentelivät vuosina 2007–08 kyläpelimannihankkeessa. Tämän hankkeen aikana istutettiin joitakin siemeniä, joiden tuloksista nautitaan edelleen, esimerkiksi kansanmusiikkitapahtuma Ysti, josta kehittyi myöhemmin kesätapahtuma SiiliFolk.
SiiliFolk toimii nykyään myös kansanmusiikkiporukoille tärkeänä vuosittaisena tähtäyspisteenä, joka on hyvä olla perustyön ohella olemassa.
– Mutta pelimannit haluavat kokoontua kerran viikossa, siitä ei luovuta. Se on myös henkistä voimavaraa, jaetaan kuulumiset, pidetään tapit tiukalla, kuvailee Riitta Hynynen.
Viime vuosina erilaiset kansanmusiikkimessut ovat yhdistäneet mukavasti Pohjois-Savon soitto- ja lauluporukoita: ensin Friikoolin messu, ja sitten Antti Janka-Murroksen säveltämä Savolainen messu.
– Messut ovat olleet huikea menestys. Myös sellaiset jotka eivät muuten ole olleet pelimanneina mukana ovat tulleet soittamaan, ja mukaan on tullut myös esimerkiksi kirkkokuoroja, sanoo Riitta Hynynen, ja muistuttaa, että hengellinen musiikki on perinteisesti ollut Ylä-Savon seudulla vahvaa.
Isommilla vesillä
Vaikka sekä Riitta Hynynen että Petra Lisitsin-Mantere ovat vahvasti kansanmusiikissa marinoituneita, kansanmusiikki on vain osa heidän arkeaan. Tällä hetkellä Hynynen vaikuttaa Iisalmessa yläkoulun musiikkiopettajana ja Litsitsin-Mantere toimii vapaan sivistystyön puolella Kuopion kansalaisopistossa. Vaikka ajatus kokopäiväisestä kansanmusiikkityöstä olisi kutkuttavaa, molemmat kokee voivansa toimia päivätyön kautta laajasti ja monipuolisesti – ja samalla levittää myös kansanmusiikkia, ”sydämensä kieltä”.
– Jos oltaisiin jääty pelkästään kansanmusiikkiin niin oltaisiin varmaan siinä tosi hyviä, mutta tällä tavalla on voitu liikkua isommilla vesillä ja vaikuttaa siten kansanmusiikkiin, sanoo Petra Lisitsin-Mantere.
Opettajina he pitävät pelimanniasennetta mukana monenlaisissa yhteyksissä ja voivat myös monipuolistaa kansanmusiikkitarjontaa oppilaitoksissa.
– Kansanmusiikki on meidän ilmaisuvälineemme, meidän tapamme toteuttaa itseämme, muistuttaa Riitta Hynynen.
– Kansanmusiikki paistaa varmaan meissä läpi silloinkin kun opetetaan jotain ihan muuta, miettii Petra Lisitsin-Mantere.
He yrittävät pikaisesti laskea montako oppilasta yhdessä tavoittavat nykyisten tehtäviensä kautta, arviolta viitisensataa vuodessa.
– Ja keikat vielä päälle! Jos oltaisiin jääty pelkästään kansanmusiikin opettamiseen ja kehittämiseen, tuskin tavoitettaisiin yhtä laajasti ihmisiä eri asiayhteyksissä, miettii Lisitsin-Mantere.
Molemmat iloitsevat myös siitä, että Pohjois-Savon alueella asuu nykyään useita kansanmusiikin ammattiosaajia kuten Antti ja Anna Janka-Murros, Antti Raekallio, Tatu ja Tiina Viitala sekä Jenni Venäläinen. Yhteistyö on tärkeää, ja voidaan vaihdella tehtäviä välillä riippuen kunkin työ- ja elämäntilanteesta. Työn lisäksi pitää kuitenkin hoitaa perhettäkin: Petralla on neljä lasta, Riitalla kaksi.
Oma keikkailu on tärkeää
Kaiken opettamis- ja kehittämistyön ohella Riitta Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere kokevat oman keikkailun todella tärkeäksi. He esiintyvät aktiivisesti duona, monenlaisissa tilaisuuksissa.
– Ihan missä tahansa, kalailloista syntymäpäiviin ja vanhoihin luokkakokouksiin, sukukokouksista urheilukilpailuihin, Hynynen luettelee.
Ketterä duokokoonpano toimii myös hyvin pienissä tilaisuuksissa.
– Tietty on ihanaa kun on paljon porukkaa, mutta me rakastetaan niitä keikkoja missä ollaan lähellä ihmisiä, sanoo Hynynen ja Petra Lisitsin-Mantere nyökkäilee:
– On mahtavaa lähteä peräkylille soittamaan vaikka 15 hengelle. Voimme välittää sen, mitä kansanmusiikki meille on, jolloin siitä tulee omakohtainen kokemus. Meille opettajina on myös tärkeää esiintyä itse kentällä, se on erilaista kuin esiintyminen oppilaiden kanssa.
Keikoilla he esittävät monenlaista ohjelmistoa.
– Esimerkiksi kaustislaisia polkkia ja mestaripelimanni Kalevi Kainulaisen polkkia. Kyllä joka keikalla pitää olla ainakin viisi polkkaa, Riitta Hynynen nauraa, ja Petra Lisitsin-Mantere jatkaa:
– Ja helevetin noppeeta! Sitten on savolaisia lauluja, rekilauluja ja kaikenlaista, mistä itse tykätään.
Ohjelmisto elää, vaikka duo ei aina ehdi harjoittelemaan ja laajentamaan ohjelmistoaan tarpeeksi.
– Ehkä sitten kun ollaan viisikymppisiä ja lapset on isoja… Uutta ohjelmistoa pitäisi aina aktiivisesti etsiä, eivät ne uudet kappaleet tänne Pohjois-Savoon itsestään tule. Mutta koska meitä on vain kaksi, voimme ottaa ohjelmistoa haltuun aika nopeasti ja kokeilla asioita, kun ei ensin tarvitse sovittaa vaikkapa big bandille tai kamarikuorolle. Riittää että me kaksi pelataan yhteen, toteaa Petra Lisitsin-Mantere.
Polku rakentuu yhä
Aktiivisen ja monipuolisen työelämän lisäksi molemmilla on tällä hetkellä myös opintorautoja tulessa. Riitta Hynynen opiskelee musiikkiterapiaa Jyväskylässä, ja Petra Lisitsin-Mantere on aloittanut väitöskirjansa Jyväskylän yliopistossa.
– Kun on joutunut itse luomaan polkunsa, se tarkoittaa myös sitä, että se rakentuu yhä. Ei olla jämähdetty tähän, sanoo Petra Lisitsin-Mantere.
Polku jatkuu siis aktiivisena eteenpäin, miettien myös mitä Pohjois-Savossa tarvitaan. Musiikkiterapian kautta voi tavoittaa ihmisiä, jotka eivät välttämättä muuten pääsisi musiikin ilosta osallisiksi. Lasten- ja nuorten toiminnalle olisi paljon kysyntää, johon on pyritty vastaamaan esimerkiksi Pirpanapelimannit-projektissa SiiliFolkin yhteydessä, yhdessä varhaiskasvattaja Marjo Matilaisen kanssa.
Toki olisi ihana välillä kehittää kansanmusiikkitoimintaa keskittyneemmin, mutta ehkä sen aika vielä tulee, molemmat pohtivat.
– On todella tärkeää, että on kansanmusiikin ammattilaisia, jotka tekevät ainoastaan sitä työkseen, Petra Lisitsin-Mantere pohtii.
– Mutta se ei aina auta meitä Pohjois-Savossa, kun he eivät asu täällä. Cd-levyjen kuunteleminen on eri asia. On tärkeää että ihminen pystyy itse kokemaan kansanmusiikin elinympäristössään tai harrastuksen kautta, vaikka se tapahtuisi sitten hiukan puolivillaisemmin verrattuna huippuammattilaisiin.
Ja koska on kyse kahdesta aktiivisesta ihmisestä, heillä on heti uusia ideoita mielessä.
– Me voitaisiin vaikka haastaa kansanmuusikkoja tulemaan tänne Pohjois-Savoon jakamaan omaa muusikkouttaan ja osaamistaan meille opettajille. Tällaiset koulutuspäivät pitäisi järjestää, sitäpä seuraavaksi puuhaamaan, hymyilee Petra Lisitsin-Mantere.
Tove Djupsjöbacka
Kuvat: Kotiarkisto
Kort på Svenska
Spelmanskvinnorna från Savolax är aktiva i otaliga riktningar
Lyssnaren blir närmast andfådd då Riitta Hynynen och Petra Lisitsin-Mantere berättar om allt som ingår i deras liv. Dessa två kvinnor från Norra Savolax tycks vara i farten ständigt och jämnt, i en lång rad olika roller – som lärare, spelmän, handledare för folkmusikgrupper, artister, evenemangsproducenter, sakkunniga inom strategiprocesser... I bägges vardag ingår olika slags folkmusik- och folksångsgrupper som Kaskikuusen pelimannit, Mahottomat och många fler. Riittas instrument är fiol, Petra sjunger och spelar dragspel.
Ett aktivt levnadssätt är helt tydligt något karakteristiskt för bägge två. Sådana här är de helt enkelt, alltid i farten och redo att hugga i nya projekt.
– Vi har varit tvungna att skapa vår stig själva. Här i Norra Savolax fanns ingen som gjort den här formen av jobb före oss, säger Petra Lisitsin-Mantere.
Bland föregångarna nämner de närmast dragspelsmusikern Petri Makkonen, som de samarbetade med inom byspelmansprojektet 2007–08. Under det projektets gång föddes vissa frön, vars frukter fortfarande syns tydligt – till exempel grundades folkmusikevenemanget Ysti, som senare blev sommarevenemanget SiiliFolk i Siilinjärvi.
Numera är SiiliFolk en viktig händelse för folkmusikgrupperna att årligen ta sikte på, något som är nyttigt att ha vid sidan av grundarbetet.
– Men spelmännen vill samlas en gång i veckan! Det är också psykiskt viktigt, man kollar upp hur alla mår och så, säger Riitta Hynynen.
Under de senaste åren har de spelande och sjungande skarorna i Norra Savolax hittat en gemensam ton i folkmusikmässorna. Först gjorde man mässhelheten Friikoolin messu, sedan komponerade Antti Janka-Murros en Savolaxmässa.
– Mässorna har varit en otrolig framgång. Också sådana som annars inte är aktiva spelmän har varit med och spelat, och även kyrkokörerna har varit med, säger Riitta Hynynen, och påminner om att den andliga musiken traditionellt haft en stark ställning speciellt i Övre Savolax.
Ut på stora vatten
Även om både Riitta Hynynen och Petra Lisitsin-Mantere är grundligt marinerade i folkmusik utgör folkmusiken bara en del av deras vardag. För tillfället arbetar Hynynen som musiklärare i högstadiet i Iisalmi, medan Lisitsin-Mantere är verksam inom det fria bildningsarbetet vid Kuopio medborgarinstitut. Trots att tanken på att göra folkmusik på heltid kan kännas lockande upplever båda att de via sitt arbete kan vara verksamma både brett och mångsidigt – och samtidigt också sprida folkmusiken, ”sitt hjärtas språk”.
– Om vi hade verkat enbart inom folkmusiken skulle vi säkert vara jättebra på just det, men på det här sättet har vi kunnat röra oss på stora vatten och via det påverka folkmusiken, säger Petra Lisitsin-Mantere.
Som lärare bär de spelmansattityden med sig i många olika sammanhang och kommer samtidigt åt att bredda folkmusikutbudet vid olika läroanstalter.
– Folkmusiken är vårt uttryckssätt, vårt sätt att förverkliga oss själva, påminner Riitta Hynynen.
– Och folkmusiken skiner säkert igenom oss också då vi undervisar något alldeles annat, funderar Petra Lisitsin-Mantere.
De försöker raskt räkna hur många elever de tillsammans når genom sina nuvarande uppdrag, och uppskattar antalet till ungefär femhundra om året.
– Och så uppträder vi dessutom! Om vi hade begränsat oss enbart till att undervisa i och utveckla folkmusik hade vi knappast nått så många människor i olika sammanhang, funderar Lisitsin-Mantere.
Bägge gläder sig också åt att flera andra folkmusikproffs numera är bosatta i Norra Savolax – Antti och Anna Janka-Murros, Antti Raekallio, Tatu och Tiina Viitala samt Jenni Venäläinen. Samarbete är viktigt, och ibland kan man byta uppdrag sinsemellan beroende på var och ens arbets- och livssituation. Vid sidan av jobbet ska man ju hinna med familjen också: Petra har fyra barn, Riitta två.
Att själv uppträda är viktigt
Förutom allt undervisnings- och utvecklingsarbete uppträder både Riitta Hynynen och Petra Lisitsin-Mantere det som väldigt viktigt att själv få uppträda. De uppträder aktivt som duo, vid de mest mångskiftande tillställningar.
– Vi har nog spelat nästan var som helst, från fiskkvällar till födelsedagar och klassträffar, från släktträffar till idrottstävlingar, räknar Hynynen upp.
En duo är flexibel och passar också vid väldigt små tillställningar.
– Det är klart att stor publik är härligt, men vi älskar uppträdanden där vi kommer människorna riktigt nära, säger Hynynen och Petra Lisitsin-Mantere nickar:
– Att spela för femton personer på något ställe som ligger väldigt avsides är toppen. Då kommer vi åt att förmedla det folkmusiken betyder för oss, då blir det en personlig upplevelse. För oss som lärare är det också viktigt att själva vara ute på fältet och uppträda, det är annorlunda än att uppträda tillsammans med elever.
Vid sina uppträdande framför de många slags repertoar.
– Till exempel Kaustbypolkor och polkor skrivna av mästerspelmannen Kalevi Kainulainen. Åtminstone fem polkor per konsert ska det vara, skrattar Riitta Hynynen, och Petra Lisitsin-Mantere fortsätter på bred Savolaxdialekt:
– Och jäkligt snabba ska de vara! Sen framför vi sånger från Savolax, nyare folksånger (rekilaulu) och vad som helst som vi själva gillar.
Repertoaren lever, även om duon inte alltid hinner öva eller utvidga repertoaren tillräckligt,
– Kanske sen när vi fyllt femtio och barnen är stora... Vi borde alltid leta aktivt efter ny repertoar, nya stycken hittar inte hit till Norra Savolax av sig själva. Men eftersom vi är bara två stycken kan vi ta in ny repertoar rätt snabbt och prova på olika saker, eftersom vi inte först måste arrangera alltihop för big band eller kammarkör. Det räcker om vi två funkar ihop, konstaterar Petra Lisitsin-Mantere.
Stigen byggs fortfarande vidare
Förutom ett aktivt och mångsidigt arbete har bägge dessutom studiejärn i elden. Riitta Hynynen studerar musikterapi i Jyväskylä, och Petra Lisitsin-Mantere har precis inlett sin doktorsavhandling vid Jyväskylä universitet.
– Då man har varit tvungen att skapa sin egen stig betyder det också att den fortfarande byggs vidare. Vi har inte stannat upp eller fastnat, säger Petra Lisitsin-Mantere.
Stigen fortsätter alltså aktivt framåt och bägge funderar också på vad som behövs i Norra Savolax. Via musikterapi kan man nå människor som kanske annars inte får ta del av musikens glädje. Det skulle också finnas stor efterfrågan på barn- och ungdomsverksamhet, något man försökt svara på till exempel inom projektet Pirpanapelimannit, som förverkligats i samband med SiiliFolk tillsammans med musikfostraren Marjo Matilainen.
Visst skulle det vara härligt att emellanåt fokusera mer på att utveckla folkmusikverksamheten, men kanske den tiden kommer, fundera båda.
– Det är oerhört viktigt att det finns professionella inom folkmusiken som arbetar med bara det, funderar Petra Lisitsin-Mantere.
– Men det hjälper inte nödvändigtvis oss här i Norra Savolax, om de människorna inte bor här. Att lyssna på cd-skivor är en annan sak. Det är viktigt att människan själv kan uppleva folkmusiken i sin egen livsmiljö eller via en egen hobby, även om det skulle vara lite annorlunda kvalitet än vad stjärnproffsen kan erbjuda.
Och eftersom vi talar med två aktiva människor har de genast nya idéer att komma med.
– Vi kunde ju utmana folkmusikerna att komma hit till Norra Savolax, att dela med sig av sitt musikerskap och sitt kunnande åt oss lärare. Någon form av utbildningsdagar, bara att sätta igång med det till näst, ler Petra Lisitsin-Mantere.
Tove Djupsjöbacka
